Dekkarinovellikilpailu: Nainen katoaa mystisesti Lapin erämaahan

NAINEN KATOAA MYSTISESTI LAPIN ERÄMAAHAN

Risto Halonen

 

Rikosetsivä Ari Alm katseli ulos ikkunasta, ihaillen ruskan värjäämiä lehtipuita. Mielessä oli juuri päättynyt vaellusloma Saariselän Kiilopään maisemissa. Oman piilopirtin hankkiminen Lapista oli onnistunut haave, joka toteutui kaksi vuotta sitten. Arin poika oli myös innostunut lapinkävijä ja Arilla kävi vähän kateeksi poikaansa Jonia, joka oli parhaillaan kahden kaverinsa kanssa parin viikon erämaalomalla ennen armeijan harmaisiin menoa.

Puhelin soi, poliisipäällikkö Oja: ” lähtisitkö piipahtamaan Lapissa?”
Alm luuli Ojan omaan tuttuun tyyliinsä vinoilevan loman loppumista: ” voin lähteä jos ei tarvi tulla takaisin”.
Oja: älähän nyt, eikun siellä on kokenut ja silmäätekevien tuttu Anu Piha kadonnut vaelluksellaan.
Alm: ” kauankohan ollut kateissa? Oja: – no saatana viikon, mutta kun on neidillä nimeä ja näköä, ollaan heti huolissaan. No ei sentään, oli lähtenyt vain parin yön reissulle ja pari päivää sitten olisi pitänyt olla töissä Lapin Matkailukeskuksen helvetin tärkeässä seminaarissa!
Alm: joo, siitä seminaaristahan on pidetty älämölöä jo kuukausia:
. Se neiti Pihahan on näyttävä ja varakas blondi, omistautuu kuulemma uralleen niin ettei ole miesystävistä välitellyt.
Oja: niin, rahanahne kuuluu ainakin olevan, käytkö paikanpäällä rauhoittamassa lehdistöä, ota rikospuolelta Minna mukaasi. Teille on Kiilopäältä huoneet varattu. Alm: kiinni veti” Eipä olisi mielekkäämpää tehtävää tähän saumaan. Voisikohan pistäytä samalla omalla piilopirtillä ja vaikka pokata Jonia ja kavereita jossain vaiheessa.

 

Saariselän safarin toimistolla riitti vipinää, talvella moottorikelkat ja kesällä mönkijät jauhoivat rahaa firman tilille. Firman vetäjä ja sielu Esa Paju oli tyytyväinen menneeseen. Esa suunnitteli myyvänsä varakkaan yrityksensä lähiaikoina, mustia pilviä suunnitelmaan toi kuitenkin Esan salainen pahe, peliriippuvuus. Hän rakasti uhkapelejä ja kuvankaunista vaimoaan Piiaa. Esan oli onnistunut salaamaan rahanmenonsa omasta mielestään ovelalla tavalla, lainaamalla rahaa Anulta, joka oli umpirakastunut Esan komeaan ulkonäköön. Anuun hän tutustui Rovaniemellä matkailuseminaarissa kolme vuotta sitten ja tuntui jopa liiankin helpolta puhua Anu ympäri ja lainata ensin vähän rahaa. Lainan määrä on noussut reippaasti ja vaivihkaa.

 

Kolme nuorta miestä vaeltelivat Lapin erämaassa, viikon verran takana ja vielä saman verran edessä. Vaellus oli edennyt suunnitelmien mukaan. Joni oli joukon henkinen johtaja, tänään hän sai kummallisen päähänpiston. Poikien tämän päivän urakka oli päättymässä autiotuvalle ja tarkoitus oli poiketa seuraavaksi Saarualle ja sieltä viimeisiksi öiksi Almin piilopirtille. Jonin päähänpisto aiheutti hiukan kinaa, mutta Jonin tuntien pojat suostuivat, että hän poikkeaa viimeisen autiotupayön Rumakurun maisemissa yksin ja rauhassa.

 

Ari ja Minna kirjoittautuivat Hotelli Kiilopäähän. Ari ei ollut kiinnostunut katoamisjutusta pätkääkään vaan oleskelu Lapissa tuntui olevan tämän reissun tärkeintä antia. Minna oli jo ennen aulassa tapaamista miettinyt, että jospa aloitettaisiin yksinkertaisesti katoamisen tutkiminen tämän Anun lähtöhotellin respasta Saariselältä. Soitto hotelliin toi heti helpottavan vastauksen, Anu oli tunnollisena ihmisenä jättänyt hotellille vaellussuunnitelmansa. Rikosetsivät tutkivat vaelluskartasta Anun suunnitelmat, joka oli todella helppo vaellus näinkin kokeneelle vaeltajalle, Ari päätteli Anun suunnitelleen vain helpon reissun luontoon, koska Seminaari Rovaniemellä painoi mieltä ja paras valmistautuminen tressaavaan tapahtumaan on varmasti Lapin luonnossa. Vastaanotossa ihmeteltiin ihmisten kiinnostusta Anun reittisuunnitelmaa kohtaan.

 

Ari Alm päätti ottaa yhteyttä ja yllättää poikansa Jonin, että missä päin pojat vaeltelee ja voitaisiko sopia tapaamisesta. Yhteydenotto ei onnistunut,joten Ari soitti Jonin vaelluskaverille, joka yllättäin vastasikin. Heti vastattuaan Kai huomasi töpänneensä, valehdellakko vai puhua totta, totuuden sanominen tuntui järkevämmältä. Ari suorastaan tyrmistyi, ei siitä että Aki vaelsi yksin pari etappia vaan siksi että ei ollut todellakaan Jonin tapaista jättään kavereita erämaahan vaikka he olivatkin jonkun kerran olleet Arin ja Jonin mukana lyhyemmillä vaelluksilla mukana. Pojat vakuuttivat kaiken olevan kunnossa, Ari tyyntyi tähän ja sulki puhelimen. Rumakuruunhan kadonneeksi ilmoitetun Anunkin reittisuunnitelma poikkesi, Aria hetken kylmäsi, nyt rauhoitu, eihän tässä voi olla mitään dramatiikkaa hän hoki itselleen. Jostakin ihmeellisestä syystä vasta nyt Ari ajatteli, että Aki ei ollut koskaan tuonut tyttöystävää kotiin eikä kertonut tytöistä ollenkaan. Tyttöystävien puute ei johtunut ainakaan Jonin ulkonäöstä, joka oli niin huomiota herättävän komea mikäli Ari isänä ymmärsi miesten päälle.

 

Ari otti Minnan kanssa puheeksi edellisen asian. Minna hiukan punastui ja sanoi, että Arin ei ole syytä hermostua poikansa suhteen, Minnalla oli sisäpiiritietoa Jonista. Hänet oli nähty muutaman kerran erittäin kauniin blondin kanssa Rovaniemeläisellä. Kyllä Jonia naiset kiinnostavat, taitaa vain olla kranttu, minkä Minna hyvin ymmärsi Jonin ulkonäön ansiosta.

 

Oja: – haloota Alm, nyt on piru merrassa, se kaunotar on löydetty läheltä Rumaakurua ja kaiken huipuksi ammuttuna.
Alm valahti kalpeaksi siinä sekunnissa, ajatuksen juoksussa oli synkkä ja pahaa enteilevä sävy: – mitä pirua, sanoitko tosiaan Rumankurun läheltä?
Oja: -aivan käsittämätön juttu, eihän Suomen Lapissa ketään tapeta noin vain, hullut erakot ovat niin arkoja ettei ne ihmisiltä henkeä vie ja turisteilla on Lapissa muuta tekemistä. Nähdäkseni mustasukkaisuusjuttukin on pois suljettu, Anulla ei tiettävästi ollut ketään miestä.

 

Almin kännykkä soi, näytössä oli Jonin numero, – terve Aki, miten…Haloo täällä on Akin puhelimessa Kai, päätin ilmoittaa, että Aki on tullut tänne piilopirttiin ja meni purolle pesulle.
Alm: -onko kaikki kunnossa, kuulostat jotenkin oudolta?
Kai: – ei tämä varmaan mitään, mutta Joni oli hirveen hermostunut ja poissaoleva kun tuli.
Alm:- kertoiko Joni mitään poissaolonsa syystä?
Kai: – jonkun naisen luona oli käynyt ja kaikki oli mennyt päin helvettiä… ei Joni ole ennen naisasioistaan hermostunut, päinvastoin aika välinpitämättömästi on tyttöihin suhtautunut. Sanoiko hän missä hän oli ollut tapaamassa sitä naista? Kai: – Rumakurussa, ei se sitä salaillut.
Alm: – kuule Kai, älä kerro Jonille tästä soitostasi mitään, jos se huomaa kännykästä soiton, sano, että ilmoitit vain hänen olevan mökillä, eikä muuta.

 

Esalle tuli mieluisa tekstari Anulta, hän halusi Esan tulevan Rumakurun autiotuvalle torstaina sopimaan lainan takaisin maksusta. Mieluisa siksi, että Esan onni pelimaailmassa oli kulkenut negatiivisissa merkeissä. Esa luotti täysin viehätysvoimaansa, että saisi lisää lainaa Anulta pienen seksipalvelun jälkeen, menihän Esan matkailubisnes tosi hyvin noin niinkuin takuuna. Esalla ei ollut tarkoitustakaan maksaa lainaa takaisin sinisilmäiselle ja lapselliselle Anulle, ei vaikka uhkapeleissä onni vihdoin kääntyisikin. Onneksi mustankipeä ja tiukasti firman taloudesta huolehtiva Piia oli matkustanut Rovaniemelle koko viikoksi.

 

Alm tapasi Minnan Kiilopään hotellin aulassa, Arista tuntui, että alkuun lähes lomareissuksi suunniteltu tutkinta muuttuukin synkäksi tapaukseksi. Pahat aavistukset repivät Arin rintaa, Minna huomasi Arin hajamielisyyden: -onko sinulla jotain tietoa, jota minä en tiedä?
Ari mietti tuskistaan ja päätti kertoa epäilystää Jonin ja Anun suhteen, voi perkele!
Minna: -eihän tuossa sinun epäilyssä ole mitään järkeä, vaikka Jonilla ja Anulla romanssi olisikin ollut, miksi ihmeessä Joni olisi tappanut naisystävänsä, ehei Joni, hänen luonteellaan ei naisia murhata.
Alm: – niin, selvitettävähän tämä on, lähdetään ensi töiksi sinne Rumakurun autiotuvalle, soitan Jonille ja pojille, että tulevat sinne saman tien, ei kai tässä sen kiireempää ole Jonia pidättää, voi perkele, kuunnellaan nyt Jonia ensin.
Almin soitto pojalleen oli väkinäinen, pojat lupasivat tulla nopeasti piilopirtistä Rumakurulle. Ari analyysiseen tyyliinsä ehti ajatella kauheita kuvitelmia vaeltaessaan aurinkoisessa tunturissa, siitä mitä on tapahtunut. Aina ennen kävely tunturissa rauhoitti mieltä, nyt se tuntui tuskalliselta.
Ennen lähtöä rikosetsivä oli pyytänyt Rovaniemen poliisien käyvän tarkastamassa Pohjanhovissa Jonin ja Anun kuvien kanssa, pitikö huhu pariskunnan vierailut yöpymisistä paikkaansa.
Rumakurun autiotupa oli tutusti paikallaan kun Minna ja Ari saapuivat tälläkertaa raskain mielin paikalle. Samalla hetkellä kun rikosetsivät istahtivat nuotiopaikalle ja laskivat rinkkansa maahan, Almin kännykkä soi, puhelu oli Rovaniemeltä kolleegalta ja sen sanoma oli synkkä, Joni ja Anu olivat kirjautuneet hotelliin ainakin kaksi kertaa ja yöpyneet. Respan kokenut naistyöntekijä tunnisti Jonin vaalean kaunottaren seurassa. Tieto riipaisi Arin rintaa ja tutkinta tuntui entistä pahemmalta.

 

Joni ja pojat tulivat tuvalle sovittua aikaa nopeammin, se yleensä on hyvän merkki, mutta nyt Arista tuntui, ettei tämä intuitio pitänyt paikkaansa.
Joni: – terve etsivä, mikä yllätys, sinunhan piti olla töissä! Pojat sanoivat, että sinulla on täällä jotain tärkeää asiaa, muuten mukava mutta vituttaa rampata tätä samaa reittiä useaan kertaan. Arin tajuntaan tuntui oudolta, että oma poika esiintyy noin rehvakkaasti vaikka on vuorokausi sitten tappanut naisen, oletettavasti.
Rikostutkijat olivat kuulustelutaktiikan sopineet ajoissa, Minna otti ohjat ja Ari tarkkaili reaktioita.
Joni vietiin tupaan, jossa ei ollut turisteja, kuulustelu saatiin suorittaa rauhassa, jos Joni siihen tässä tapauksessa edes pystyi. Pojat jäivät ulos nuotiolle vähän pelonsekaisin tuntein.
Minna: – miksi kävit viime viikolla yksin täällä autiotuvalla?
Joni: – mitä, mitä pelleilyä tämä on, tulitteko Rovaniemeltä asti tänne utelemaan minun naisjutuista?
Aria oman, muka tuntemansa pojan, käytös yllätti täysin, miten pystyi noin julmasti käyttäytymään vaikka oli äsken murhannut ihmisen!
Minna: -tällä kertaa ne kiinnostavat, miksi tulit tänne?
Joni: -no perkele, olihan se hullu ja ahdistava juttu! Arin mielessä levisi kauhu, oma poika on psykopaatti, tuntuu että naisen tappaminen on vain ahdistava juttu, minä vajoan häpeään.
Minna: ahdistava? -mitä tapahtui?
Joni: -minä olen heilastellut yhden vähän minua vanhemman naisen kanssa, salaa tavattu. Sovittiin että tavataan täällä Rumakurussa ja niin tehtiin.
Minna: – mikä siinä oli ahdistavaa?
Joni: – no kun se nainen oli aivan järkyttävä, hän halusi olla minun kanssa avoimesti, siinä oli vaan yksi este.
Minna: -mikä este?
Joni: – no sen aviomies tietenkin!
Ari ja Minna katsoivat toisiaan, eihän Anulla ollut mitään miestä, sen molemmat tiesivät.
Joni: no olihan sillä ja kuulemma aivan hullu, älyttömintä siinä oli se, että Anu oli sopinut miehensäkin kanssa seuraavaksi päiväksi tapaamisen tänne.
Minna aavisteli pahinta: – miksi ihmeessä?
Joni hermostuneesti pälyillen ympärilleen ja vuoroin isäänsä: – se pöljä halusi minun ampuvan sen oman ukkonsa!
Minna hölmistyneenä kysyi: -millä?
Joni: – no perkele, sillä oli ihan oikea pistooli äänenvaimentimineen mukana, hulluhan se oli!

Silloin Ari ei voinut olla hiljaa vaan puuttui kuulusteluun: – nyt Joni katsot minua silmiin ja kerrot totuuden, mitä tarkalleen tapahtui, se on vähintä mitä enää voit tehdä, älä valehtele se vain pahentaa tilannetta.
Joni itkuisella äänellä: -no se nainen totta jumalauta oli tosissaan, sen silmät paloivat kummallisesti ja minua pelotti eka kertaa elämässäni. Se oli pystyttänyt teltan tuonne sivuun ja sanoi miehensä huomenna tulevan. Täällä tuvassa oli muutama turisti ja minä aloin miettiä, että mitä teen. Se antoi minulle sen pistoolin ja neuvoi miten sitä käytetään, otin se pelon sekaisin tuntein.

Minna: -näkikö kukaan turisteista teitä lähempää?
Joni:- ei varmaan, Anu sanoi, että on parempi ettei meitä tunnisteta ja pysyttiin teltan luona koko ilta. Eikun jututin sitä yhtä hassua ukkoa. Kertoi kiertäneensä kaikki lapin kairat ja nähneensä kaikenlaista elämänsä varrella, etenkin täällä luonnon helmassa. Sanoi olevansa eläkkeellä opettajan hommista, iski silmää ja sanoi aavistavansa, miksi leiriydyimme telttaan vaikka tuvassa on tilaa.
Arvatkaapa nukuinko koko yönä, aamuyöstä Anu nukahti niin sikeästi, että uskalsin paeta ja jätin aseen sinne, jota hetken päästä kaduin, voisiko se nainen tulla perääni ja tappaa minut, saatana että pelotti.
Ari. – Kai kertoikin sinun olleen hermostunut, kun tulit piilopirttiin, soitin nimittäin pojille.
Minna halusi esittää ratkaisevan kysymyksen Jonille ja tarkkaan katsoa hänen reaktiota: – tiedätkö, että Anu on ammuttu?
Jonilla muljahti silmät nurinpäin ja hän pyörtyi saman tien. Ari oli huojentunut, ei hänen tuntemansa poika voi noin näytellä.
Virottuaan Joni vihdoin tajusi tapahtuneen: -miten…milloin, voi hyvänen aika, ei perkele…kuka?
Minna: – Anu ammuttiin lähellä tätä paikkaa, turistit löysivät ruumiin tiistaina.

Joni tajusi olevansa kusessa: -ei, ei ei, minä en tiedä mitä on tapahtunut.
Ari kysyi, aivan kuin pelastaaksen poikansa: -näkikö sinua täällä kukaan?
Joni pinnisteli muistiaan: ei todennäköisesti, oltiin siellä teltalla.
Jonille iski kauhu ja hän syöksähti tuvan vieraskirjan luo, selasi sitä ja löysi oman nimensä sieltä. Tottuneille vaeltajille nimen kirjoittaminen autiotupien vieraskirjoihin on automaatiotasolla monestakin syystä.
Joni antoi kirjan isälleen lannistuneena. Ari otti kirjan haluttomasti, tästä ei selvitä, oli totuus mikä hyvänsä. Siinä se on Joni Alm keskiviikko 2.09.2015.
Minna: -jumalauta, näytä sitä, tämähän on keskiviikko, päivä surman jälkeen, eikä näitä voi väärentää koska tässä on turistien päiväyksiä ennen ja jälkeen, helvetti! Joni jos puhut totta, tästä selvitään.
Pojat nuotiolta huudettiin tupaan ja pojat todistivat Jonin olleen keskiviikkoaamuun asti heidän kanssaan, joten Joni ei voinut murhata Anua.

 

Ari: -vieraskirja ja poikien todistus ei riitä,minulle se riittää että tiedän sinun olevan syytön!
Minna:- murha-ase löydettiin ja siinä olevat sormenjäljet voivat olla Jonin, sorry.
Ari: voi, voi ja ne Pohjanhovin respan sisääntulokortit, sinä ja Anu.
Joni: niin, tai siis Piiahan käytti väärää nimeä tietenkin, humoristisesti sitä Anu Pihaa, Piia on niin samannäköinen ja salaa taisi ihailla niin menestynyttä naista.

 

Eläkeläisopettaja löytyi helposti, hänen persoonansa oli Hotelli Saariselällä tuttu.
Opettaja kertoi muistavansa telttapariskunnan ja päivämäärät tarkasti, se oli hänen paras ominaisuutensa . Tässä kyseisessä jutussa hän muisti ihastelleensa tuota kaunista tummaverikkoa ja tienneensä tarkkaan pariskunnan puuhat.

 

Piia Paju ampui Anun saadakseen Esan velat mitätöidyksi ja Jonin rakkauteen hän oli luottanut, että nuori herra pystyy nyt yhden ukon ampumaan.
Esiintymiset blondina ja väärällä nimellä olisi hänet tehnyt syyttömäksi jos Jonilla olisi omatunto alkanut soimata.

 

Onko tässä novellissa ainesta voittajaksi? Tutustu muihinkin novelleihin ja äänestä alta suosikkiasi.