Dekkarinovellikilpailu: Sinun omasi

SINUN OMASI

Anja K.

 

Mikko Kuusisto, kuntosaliyrittäjä, muotibloggaaja Susanna Laitisen sulhanen oli onnellinen mies. Hän oli lentänyt Kuusamoon aamukoneella ja oli nyt matkalla mökille, Rukalle suoraan, lentokentältä vuokraamallaan autolla. Onneksi lumipyry oli vähän rauhoittunut. Hirsikomistus oli helppo löytää navigaattorin avulla. ”Ohoh, onpas Susanna vuokrannut hienon paikan”, Mikko Kuusisto ihasteli. Mutta pihaan kaartaessaan hän ihmetteli, miksi Susanna ei tullut ovelle vastaan. Olihan hän aamulla kertonut puhelimessa kaipaavansa Mikkoa ja odottavansa hänen tuloaan kovasti. Susanna oli kertonut myös hankkineensa jouluherkkuja ja tuoneensa mukanaan myös sen Tesseron Extreme – konjakkipullon, joka oli ostettu jostain ulkomailta. Tänä jouluna se raskittaisiin avata. Heillä olisi syytä juhlaan! Nainen oli myös muistuttanut sulhastaan ajamaan varovasti jäisellä tiellä. Rukalle oli luvattu lumisadetta koko päiväksi.

 

Susannan metallinsininen BMW Coupe 218 d, jonka hän oli hankkinut leasing-autoksi, seisoi pihassa parkissa. Auto oli lumen peitossa, joten sitä ei varmaan oltu liikuteltu sinä aamuna. Mikko huomasi moottorikelkan jäljet pihalla, jotka häipyivät metsään. Tultuaan sisälle mökkiin, hän tajusi heti, ettei kaikki ollut kohdallaan. Susannaa ei löytynyt mistään. Noin 80 neliön hirsimökki oli sisältä sotkuisessa kunnossa. Tämä sai Mikko Kuusiston huolestumaan todella. Susanna oli luonteeltaan äärettömän siisti.

 

Keittiön pöytä oli siivoamatta likaisine astioineen ja ruoantähteineen. Kylpyhuoneessa amme puolillaan vettä, aivan kuin ammeen täyttö olisi keskeytynyt jostakin syystä. Mikko Kuusisto huomasi Susannan turkin puuttuvan vaatenaulakosta, samoin valkoiset talvisaapikkaat. Mutta käsilaukku, morsiamelleen ulkomailta lahjaksi ostamansa Victoria Secretin vaaleanpunainen käsilaukku roikkui vaatenaulakossa. Susanna ei olisi lähtenyt minnekään ilman sitä. Laukusta löytyi hänen passi ja lompakko, matkapuhelin oli jätetty tyynyn päälle makuuhuoneeseen.

 

Mikko Kuusisto teki jälkien perusteella sen johtopäätöksen, ettei morsian ollut poistunut mökistä vapaaehtoisesti. Ja hän muisti ne kolme raakaa bloggaajiin kohdistunutta tappoa, joita poliisi ei ollut saanut vieläkään selvitettyä. Mikosta tuntui, ettei hän saa happea. Ei, voi hyvä Jumala! Älä anna Susannalle tapahtua mitään pahaa.

 

Sitten hän soitti Kuusamon poliisilaitokselle ja selitti hätääntyneenä tilanteen. Laitoksella puhelimeen vastasi nuorempi konstaapeli Kari Timonen, hetken puhelua kuunneltuaan, pyysi Mikko Kuusistoa käymään poliisilaitoksella Kitkantiellä iltapäivällä voidakseen kirjata tapaukseen liittyvät asiat ylös. Kuusiston harmiksi nuorempi konstaapeli Timonen joutui valitellen kertomaan, ettei heillä ollut tänään paikalla yhtään rikostutkijaa vaan hänen pitäisi pyytää Oulusta joku paikalle. ”Voi Luoja, tehkää nyt äkkiä jotain! Teidän on löydettävä Susanna! ” Mikko Kuusisto huusi puhelimeen.

 

Oulun Poliisilaitoksen Vanhemmalle rikostutkijalle Rami Kujalalle Kuusamoon lähtö tuli vähän pahaan saumaan kiireen keskellä .Onneksi Oulussa oli pätevät kaverit ,jotka pärjäi- sivät ilman häntä. Kuusamon asema oli hänelle ennestään tuttu, ja henkilökunta oli oikein leppoisaa porukkaa, toki ei hänellä ollut valittamista Oulun aseman työkavereistakaan.

 

Vanhempi rikostutkija Rami Kujala oli 49-vuotias, naimisissa ruotsalaissyntyisen Evansa kanssa. He olivat tavanneet aikoinaan Tukholmassa rikospuolen etsiville tarkoitetussa seminaarissa, jossa Eva oli toiminut oppaana. Silloin vielä erikoistumassa ollut nuorempi tutkija Rami Kujala oli ihaillut tuota vaaleahiuksista, sinisilmäistä, hoikkavartaloista ruotsalaisnaista ja ihmetellyt kuinka sujuvasti Eva puhui suomea. Oli selvinnyt, että hänen suomalainen äiti oli avioitunut ruotsalaisen miehen kanssa. Vaikka he olivat asuneet Ruotsissa , oli äiti pitänyt päänsä ja puhunut lapsille vain suomea kotikielenä. Näin hän oli oppinut suomen kielen ja kiitteli nyt aikuisena äitiään hyvästä kielitaidosta. Eva oli kertonut Ramille jälkeenpäin ihastuneensa ensin miehen rehellisiin silmiin. Tumma, kiharainen tukka ja urheilijan kroppa olivat Evan mielestä ” jätte snygg”, kuten hän asian ilmaisi. Nyt he olivat olleet naimisissa jo 22 vuotta ja heillä oli kaksi lasta, tyttö ja poika, jo pois kotoa muuttaneet.

 

Vanhempi rikostutkija Rami Kujala ehti Kuusamoon juuri sopivasti iltapäiväksi kuulemaan Mikko Kuusistoa. Pieninkin epäilys siitä, että Kuusisto olisi sekaantunut morsiamensa katoamiseen hälveni, kun tutkija oli tavannut ja haastatellut Mikko Kuusiston. Jos Kujala oli odottanut näkevänsä hormonitableteilla lihaksia kasvattaneen, tatuoidun kuntosaliyrittäjän, niin hän sai pettyä. Mikko Kuusisto oli miellyttäväkäytöksinen, tyylikkäästi pukeutunut mies, hiukset taipuisat ja siististi leikatut. Hän toi mieleen sen miesnäyttelijän, joka juonsi televisiossa jotain tanssikilpailu-ohjelmaa sunnuntai-iltaisin. Ja jota tutkija Kujalankin piti seurata Eva-vaimonsa pyynnöstä. Vaimo haaveili saavansa miehensä joku kaunis päivä tanssitunneille!

 

Keskusrikospoliisin tutkintaosaston vanhempi rikoskonstaapeli Henrik Matsson vastasi puhelimeen toisella soitolla. Matsson oli rikostutkija Rami Kujalalle hyvä tuttu jo opiskelu- ajoilta. He valmistuivat 90-luvun puolivälissä samalta kurssilta. Henrik oli mukava ja reilu mies. Kujala oli joutunut kääntymään Matssonin puoleen joskus aiemminkin hankalissa tapauksissa.

 

”Henrik, Kujalan Rami täältä Kuusamon poliisiasemalta, tervehdys.”

”Terve mieheen, mitäs virkaveli Kuusamon poliisiasemalla tekee näin joulun alla?”

”Täällä on Rukalla sattunut mysteerinen naisen katoaminen. Ja kaikki merkit viittaavat siihen, että kyseessä saattaisi olla henkirikos. Jos muistat täällä Kuusamossa on vain yksi rikostutkintapuolen kaveri ja hän on pahaksi onneksi lomamatkalla Thaimaassa. Minut hälytettiin tänne Oulusta kaiken kiireen keskeltä. Meillähän on tutkittu koko syksy näitä ulkomaalaistaustaisten rikosepäilyksiä, jotka kohdistuvat alaikäisiin tyttöihin Oulun seudulla. Mutta minä olen nyt täällä Kuusamossa selvittämässä tätä katoamistapausta. Näyttäisi olevan sen lajin juttu, että tarvitsisin virka-apua sieltä etelästä.”

 

Kujala selitti seikkaperäisesti Matssonille kaiken mitä tapauksesta tähän mennessä tiedettiin. Kyseessä oli turkulainen 26-vuotias nainen, joka oli vuokrannut mökin Rukalta joulukuun puolivälistä alkaen aikomuksenaan viettää siellä joulu ja vuoden vaihde. Hänen sulhasensa, 32-vuotias kuntosaliyrittäjä oli tullut mökille maanantaina tarkoituksenaan viipyä kuun loppuun naisen kanssa ja pitää hiukan lomaa ennen kuin kiireet taas alkaisivat uuden vuoden jälkeen hänen omistamallaan kuntosalilla. KRP:n tutkintaosaston vanhempi rikoskonstaapeli Henrik Mattson kuunteli tarkasti, ilman keskeytystä, tapauksessa esille tulleet seikat. Kujalan päästyä kohtaan, jossa puhuttiin bloggaajasta hän saattoi kuulla Matssonin kiroavan hiljaa ja sanoi tulevansa itse paikan päälle selvittämään rikosta heti seuraavana aamuna. Suora lento Helsingistä Kuusamoon lähtisi keskiviikkona aamu- päivällä klo 11.50.

 

”Sinun lento kestää vain tunnin ja vartin. Pääsemme vielä valoisan aikaan tutkimaan rikospaikkaa. Heh, heh! Tuo oli vitsi, eihän täällä kaamoksessa ole vielä valoisaa päivällä- kään tähän aikaan vuodesta. Sovin poikien kanssa, että hakevat sinut kentältä ja tulette sitten tämän aseman kautta ja otatte minut kyytiin. Täältä Kitkantieltä ei ole kuin 22 kilometriä Rukalle.”

”Sanoit tutkimuksissanne tulleen esille, että uhri olisi pitänyt jotain blogia netissä eli hän on bloggaaja. Kuulit varmaan näistä meidän tutkinnan alla olevista tapauksista täällä Etelä-Suomessa, kolme raakaa naisbloggaajan surmaa. Tekijä on edelleen vapaalla jalalla. Sinun kannattaa tutkia tämän kadonneen Susannan postauksien alla käytävää keskustelua. Voisiko sieltä löytyä jotain. Avaan itsekin hänen sivustonsa saman tien, niin olen tarkemmin perillä tapauksesta. Harmi, ettei mökin elektroninen valvonta ollut toiminnassa. Tosi harmi… mutta ei muuta kuin huomiseen. ”Vanhempi rikoskonstaapeli Henrik Matsson sulki puhelimen ja huokaisi raskaasti. Olisiko tuo blogia pitänyt , Ramin sanojen mukaan ”kaunis, vaalea” turkulaisnainen kokenut saman kohtalon kuin ne kolme muuta naista, jotka oli löydetty syksyn aikana eri puolella Suomea. Minkälainen tapaus Rukalla odottaisikaan. Miten pirullinen tappaja heillä olikaan vastassa. Montako ruumista vielä tulisi?

 

Sisimmässään pettymystä tuntien siitä, etteivät he olleet poliisissa vielä kyenneet saamaan tappajaa kiinni, Mattson kumartui tietokoneensa ääreen avaten kadonneen naisen, Susanna Laitisen blogi-sivuston. Aivan kuten muissakin tutkinnan alla olevissa tapauksissa, kadoksissa olevalla naisella näytti olevan yli 100 000 seuraajaa. Hänen sivuillaan oli paljon kuvia ja videoita. Kanssasi-lehti oli palkinnut naisen toiseksi parhaana vuoden 2018 bloggaajana . Valintaperusteluissaan lehti totesi mm. ”naisen vahva läsnäolo välittyi todella upeasti kuvattujen valokuvien ja videoiden kautta. Hän sai edustamansa tuotteet näyttämään tosi halutuilta.” Mattson saattoi vakuuttua palkinnon oikeellisuudesta avattuaan videon, jossa Susanna seisoi talvinen maisema taustallaan pukeutuneena Sounicen Core-Tex-takkiin ja haalareihin pitäen pystyssä Plutofast X10 limenvärisiä laskettelusuksia. Hänen säteilevä olemuksensa viesti kuvaa hyvin menestyvästä nuoresta naisesta, bloggaajasta. Pehmeällä äänellä hän kertoi päällään olevien tuotteiden olevan viimeisintä mallia. Tuotteiden hinnat eivät yllättäneet Matssonia.

 

Blogissaan Susanna kertoi myös siitä, minne hän lähtisi rakkaansa kanssa joulun viettoon. Hän toivoi pääsevänsä metsäkirkkoon aattoaamuna. Ympärillä vain tykkylumen peitossa olevat hiljaiset puut ja kaikkialla vallitsisi täydellinen rauha. Videon lopussa naisen katse yhtäkkiä suuntautui oikeaan laitaan kuvan ulkopuolelle, minne katsoja ei nähnyt. Ennen videon sulkeutumista vanhempi rikoskonstaapeli Mattson tajusi naisen katseen olleen yllättynyt ja kauhistunut. Mitä ihmettä tuossa oli tapahtunut. Kuka tai mikä tuli hänen silmiensä eteen ennen kuin videointi loppui. Tämä oli naisen viimeinen postaus, joka oli videoitu Rukalla katoamispäivän aamuna. Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta seuraajilleen Susanna toivotti postikorttimaisella viestillä kuvansa kera suloisesti hymyillen. Tuo kuva oli saatettu ottaa milloin vaan ja sen oli voinut laittaa tähän blogiin kuka tahansa. Raskaasti huokaisten Matsson sulki koneen ja poistui työhuoneestaan.

 

Matkalla autolleen hän tapasi tutkijatoverinsa Tarkkosen, jolle kertoi lentävänsä Kuusamoon aamulla selvittämään katoamistapausta, josta voisi olla apua myös heidän omiin tutkinnan alla oleviin keskeneräisiin murhajuttuihin. Kuinka monta uhria vielä tulisi. Illalla vielä ennen nukahtamistaan hän muisti, että huomenna tulisi hänen rakkaan Margit-vaimonsa kuolemasta kuluneeksi 10 vuotta. Hänen pitäisi käydä hautausmaalla vielä ennen Kuusamon matkaa viemässä perinteinen kimppu valkoisia liljoja vaimon haudalle.

 

Perjantai-päivä oli harmaa, kun elettiin joulukuuta. Matka Kuusamon poliisiasemalta Juhannuskalliontielle kesti reilu parikymmentä minuuttia. Vaikka tie oli jäisen liukas ratissa istunut nuorempi konstaapeli Kari Timonen ohjasi tottuneesti vuoden 2011 mallia olevaa Ford Mondeota. Hän oli niin sinut auton kanssa, että oli jo harmitellut kuultuaan auton olevan menossa vaihtoon vuoden 2019 puolella. Poliisiautothan uusittiin noin seitsemän vuoden välein. Niinpä Timonen oli suunnitellutkin ostavansa auton sitten itselleen tulevassa vanhojen poliisiautojen huutokaupassa.

 

Tiellä oli paljon vastaantulijoita, elettiinhän joulunalusviikkoa. Matkalla mökille takapen- killä istunut vanhempi rikoskonstaapeli Matsson kertasi mielessään tapauksessa esille tulleita seikkoja. Mitä enemmän hän tapausta mietti, sitä vakuuttuneempi hän oli siitä, että tekijä oli sama kuin aikaisemmissakin tapauksissa. ”Toivotaan, että saamme mökillä lisähavaintoja asiasta. Muistutithan Mikko Kuusistoa siitä, ettei hän voi enää palata mökille. Se on nyt epäilty rikospaikka. Meillä on täysi syy olettaa, että Susanna Laitinen ei poistunut vapaaehtoisesti, vaan hänet pakotettiin lähtemään mökiltä.” Tutkija Rami Kujala kuunteli mietteissään kollegansa puhetta ja nyökytteli hyväksyvästi päätään.

 

Saavuttuaan mökille rikostutkijat Rami Kujala ja Henrik Mattson silmäilivät pihapiiriä. Valitettavasti heillä oli vain sulhasen kuvaus siitä, mitä pihalla oli edellispäivänä näkynyt. Kun tutkija Kujala oli eilen Oulusta ajellut mökin pihaan, oli koko päivän pyrynnyt lumi peittänyt kaikki jäljet. Tehtyään kierroksen sisällä, hän oli vain lisännyt poliisiteipit oviin. Nyt lumisade oli täysin lakannut ja pakkanen kiristynyt. Melkein täysikuu paistoi taivaalla valaisten ympäristön kuin valoheitin. Rami Kujala kehotti nuorempaa konstaapeli Kari Timosta kiertelemään pihan ympäristössä. Henrik Matsson muistutti lukeneensa naisen blogikirjoituksesta metsäkirkosta. Olisiko se tässä lähellä?

 

Rikostutkijat Kujala ja Mattson olivat viipyneet sisällä korkeintaan viisi minuuttia, kun ulkoa kuului eläimellistä huutoa. Järkyttynyt, huonovointinen ja kalman kalpea nuorempi konstaapeli hoippui terassille. Hän sai vaivoin soperrettua, että metsässä on naisen ruumis.

 

Tutkijat lähtivät juoksujalkaa konstaapelin perään. Metsä keskellä, tykkylumisten puiden ympäröimällä aukiolla oli kuin pieni, jäinen alttari. Sen molemmin puolin paloi hautalyhdyt. Ja alttarilla oli nainen polvistuneena rukoilevaan asentoon. Hänen molemmat kädet oli sidottu ranteista yhteen. Naisen silmät olivat jääneet auki ja tuijottivat tyhjyyteen. Niissä kuvastui kynttilän liekki. Tutkija Henrik Matsson astui aivan lähelle ja näki sen minkä oli jo aavistanut. Nainen oli paleltunut kuoliaaksi. Hänen jokaisen sormen ensimmäiseen nivelväliin oli piirretty kirjain. Vasemmassa peukalossa S , etusormessa N , keskisormessa N, nimettömässä M , pikkusormessa S. Oikeassa peukalossa I, etusormessa U, keskisormessa O, nimettömässä A ja pikkusormessa I. Käsien ollessa ristissä muodostui sana SINUN OMASI.

 

KRP:n vanhempi rikoskonstaapeli Henrik Matsson puri nyrkkiään , ettei olisi huutanut ääneen. Tutkija Rami Kujala saattoi vain nieleskellä. Miten paha ihminen voi olla? Kuka tällaista tekee? Saammeko koskaan tietää?

 

Onko tässä novellissa ainesta voittajaksi? Tutustu muihinkin novelleihin ja äänestä alta suosikkiasi.