Dekkarinovellikilpailu: Amandan ratkaisu

AMANDAN RATKAISU

Erkki Lähtevänoja

 

Loman piti tuoda ratkaisu ahdistavaan hiljaisuuteen. Rukan takamailta Juumasta vuosia sitten hankittu lomapaikka oli ennenkin puhdistanut pöydän, sillä nuo jylhät luonnon taideteokset olivat kauneinta ja rauhoittavinta, mitä Amanda ja Kurt Fredrikson tiesivät. Rakkaus Rukan seutuun oli saatu Pieneltä Karhunkierrokselta. Kun sitten Jyrävänjärven rannalta tuli tarjolle upea lomakiinteistö, oli ostopäätös helppo tehdä. Ulkoapäin katsottuna Fredriksonit elivät sitä täydellistä elämää, josta Anna tai Me Naiset kirjoittivat. Julkisivu piti yllättävän hyvin, vaikka avioparin henkisen konkurssin raunioilla kumpikin ymmärsi, että tuskaa lievitti ainoastaan hiipuva elintaso, jolla he leijaisivat eteenpäin siihen asti, jolloin millään ei olisi enää mitään väliä. Oli sovittu, että Odyssey olisi Se Viimeinen Projekti, jonka jälkeen he voisivat pyyhkiä kaiken entisen pois ja täyttää arki Chiantilla ja tryffelleillä täytetyllä Parman kinkulla. Nyt oli kuitenkin aistittavissa jotain tummaa, synkkää ja hiljaista— kenties pelkoa— minkä kumpikin heistä tunsi syvällä itsessään.

 

KF Fund Oy oli Kenneth Fredriksonin luomus. Aikanaan vanha vaasalainen raha suorastaan haisi KF Fundin pääkonttorissa. Kurt oli Kenneth ja Alma Fredriksonin ainut lapsi- hyvä kun oli poika – Alma muisti aina sanoa, kun perheen omaisuudesta ja sen tulevasta hoitajasta tuli puhe. Kurt sai kaiken ja vähän enemmänkin mitä lapsi, nuori mies ja lopulta aikuinen voisi toivoakaan. Mutta raha ja vaikutusvalta eivät olleet mitään sen rinnalla mitä Kurt palvoi ja halusi enemmän kuin mitään tai ketään muuta. Amanda Södervall oli jotain mitä Kurt ei voisi koskaan rinnastaa mihinkään maailmassa. Heidän rakkautensa oli kuin satukirjasta — luodut toisilleen. Amanda oli syvästi rakastunut Kurttiin jo hyvin nuorena. Avioliitto oli luonnollinen jatkumo nuiden kahden onnellisen välillä. Vaikeinakin aikoina Amanda seisoi vankkumattomana Kurtin rinnalla tavalla, josta koko heidän laaja ystäväpiiri oli hiljaisesti ylpeä. Amanda oli se vahva sokkeli, jonka päällä Kurt ja tämän päivän horjuva KF Fund Oy seisoivat.

 

Oli hyvin yllättävää, jopa surullista, kertoivat lähipiiriläiset, kun Kurt Fredrikson ei nähnyt eikä uskonut Odysseia-projektin olevan potentiaalinen riski. Pankkiyhteydet varoittivat Kurttia vakavasta riskistä, mikäli KF Fund Oy kiinnittäisi kaiken reaaliomaisuutensa Odysseia-projektiin. Mutta Kurt tahtoi viedä hankkeensa maaliin. Ongelmat kuitenkin tuntuivat kertaantuvan sitä mukaan, kun se vanha vaasalainen raha ei enää löytänytkään kotia tämän päivän hankkeista. Projektit kasvoivat ja vastuut sitä mukaan. Isä -Kennethin aikaiset sisäpiiriläiset olivat koko lailla joko eläkkeellä tai kuolleet. Uusi sukupolvi eli internetin ja tekoälyn aikaa. Fortynine oli paljon kiinnostavampaa kuin betoni, teräs ja energiatehokas rakentaminen. Kurt oli yksin liiketoimiensa vietävänä. Pian kaikki olisi kuitenkin hyvin, kunhan Odysseia saataisiin vaan valmiiksi. Olihan se Amandan ja Kurtin menolippu pois kaikesta kiireestä, paineesta ja siitä mistä heillä oli kaikkein eniten vaje—toisensa kanssa vietetystä yhteisestä ajasta. Siksi Kurt oli tehnyt ratkaisun, josta hän ei ollut kertonut kenellekään vähiten Amandalle. Pitkäaikainen hedge-rahastojen hoitaja – ystävä Timo Hartonen oli taannoin tiedustellut Kurtilta rahoitustarpeista. Timolla oli Tallinnan Danske Bankista yhteys, josta KF Fund voisi saada merkittävällä vakuusvajeella yritysluottoa Odysseia-projektiin. Varat olisivat hyvin pian käytettävissä, mutta maksu tulisi suorittaa bullettina määrättyyn eräpäivään mennessä, muutoin kaikki- aivan kaikki- menisi kerralla panttivelkana luotottajalle. Kurt suostui- mitäpä muutakaan hän olisi voinut tehdä. Hänelle jäi kuitenkin voimakas tunne siitä, että Timo ei ollut kertonut kaikkea mitä tiesi rahoituksesta.

 

Amanda tahtoi vain hyvää kaikille. Hän oli syntynyt vaatimattomaan perheeseen, jossa keskeisin elämän opetus oli nöyryys ja lähimmäisen rakkaus. Amanda oli hyväntekijä, mutta yhtä aikaa myös ratkaisija. Kurt tiesi voivansa luottaa vaikeinakin aikoina Amandan harkintakykyyn. Useammin kuin hän muistikaan, Kurt oli kysynyt hänen mielipidettään liikeasioihin- ilman että Amandalla olisi ollut siihen koulutusta tai työssä opittua kokemusta antaa vastausta. Mutta Kurt kysyi ja Amanda kertoi mielipiteensä. Usein asiat menivätkin sitten hyvin. Amanda oli hyvin pettynyt, kun sai tietää Kurtin lainoituksesta Tallinnasta. Kaikki posti; sähköinen ja perinteinen, kulki Amandan kautta. Kurt oli omasta mielestään tehnyt kaiken, jotta rahoituskuvio ei olisi Amandan nähtävillä, mutta kirje joka Tallinnan Danske Bankista oli tarkoitettu KF Fundin pääkonttoriin, oli erehdyksessä lähetetty Kurtin ja Amandan kotiin. Asian valjettua Amandalle, päätti hän kuitenkin olla hiljaa. Rakkaus oli suurempi kuin hankalan asian esiin ottaminen tilanteessa, jossa KF Fundin alasajo oli vain ajan kysymys ja Kurtin riutuminen tuskassa oli Amandalle pahinta mitä hän tiesi. Amanda vaistosi- ehkä enemmänkin ymmärsi – että Odysseia veisi KF Fundin konkurssiin ja sitä myöten myös Tallinnan velka realisoituisi pahimman kautta. Amanda teki ratkaisunsa.

 

Timo Hartonen oli pinteessä. Pahemmassa kuin hän oli ikinä voinut kuvitellakaan. Kaikki oli menossa pahasti vastoin suunnitelmia. Hän oli toki ymmärtänyt, kun kontakti Bulgariasta oli pyytänyt tapaamiseen, että luvassa oli jotain, josta oli ehkä mahdotonta palata takaisin arkeen. Mutta toisaalta arki oli jo osoittanut Timolle, ettei hänellä olisi luvassa kultaista rannekelloa eikä läksiäishumalia Danske Bankista. Itseasiassa koko pankkimaailma haisi Timon nenässä jo ihan silkalta paskalta. Pokkurointia, perseennuolemista, osaamattomia vanhoja jarruja esimiehinä ja kaiken kukkuraksi pelkkää CRMää… raporttia raportin perään. Timo oli oman kohtalonsa vanki ja seppä yhtä aikaa—otetaan sitten se aidan matalin kohta josta mennään yli alkoi kiinnostamaan yhä enemmän. Timon kännykkä värisi pahaenteisesti taskussa, ennen kuin hän edes otti puhelimen esille, hän tiesi, että nyt oli tulossa hänen elämänsä kovin paikka eteen.

 

Kurt sytytti vuolukiviseen takkaan uuden valkean. Amanda rakasti tulta, ehkä se kuvasti hänen kätkettyä minäänsä- tulinen Alter Ego, olisinpa antanut sen roihuta selvemmin katsoessaan Kurtin askareita istuessaan sohvalla. Päätös lähteä Rukalle oli Amandan vahvan taivuttelun tulos. Kurt koitti kaikkensa, jottei olisi tarvinnut lähteä, mutta Amanda oli sitkeä. Odysseia ei kestäisi tyhjää hetkeä Kurt perusteli. Amandalle Rukalle lähtö merkitsisi lopullista kaiken ratkaisevaa matkaa. Amanda ymmärsi nyt oman tarkoituksensa ja paikkansa Kurtin rinnalla ja Ruka olisi se maali ja lähtöpiste yhtä aikaa entiselle ja uudelle elämälle. Valkea loimusi huumaavasti. Amanda ajatteli viimeistä vuotta ja varsinkin viime kevättä. Mieli matkasi Fennian konttoriin, jossa ystävällinen vakuutusvirkailija täytti henkivakuutuksen uudistamiseen liittyviä kohtia Amandan puolesta. Kurt ja Amanda olivat aina pitäneet huolta vakuutuksista- varsinkin henkivakuutuksista. Kurt lähti ajatuksesta, että henkivakuutuksen tulisi turvata toisen elämän vähintäänkin yhteisten velkojen summasta, jos toiselle kävisi huonosti. Nyt Amanda oli korottamassa jo ennestään tuntuvaa henkivakuutussummaa tasoon, jolla Kurt pääsisi eteenpäin- jos Amandalle sattuisi jotain.

 

Perkele! Timo manasi ja tuijotti Narvan maantiellä lipuvaa autojonoa. Suussa maistui yhtä aikaa viha, pettymys ja pelko. Odysseia-projektia uhkasi kaatuminen- sen Timo vielä olisi voinut Danske Bankin miehenä hoitaakin, mutta bulvaani bulgarialaiselle rahanpesukonsortiolle ja ”omavelkainen takaus” lainan kohteen puolesta ei antaisi yhtään siimaa. Pelissä oli viime kädessä oma henki. Kurt kehtasi vielä kertoa, että oli matkannut Amandan kanssa Rukalle pohtimaan asioita, Vittu! Asioitapa hyvinkin tuumi Timo. Huonolla englannin kielelläkin puhelimen viesti oli selvä: Rahat tai henki. Bugatin kengät kitisivät uutuuttaan Timo ravatessa työhuoneessaan. Nyt ei ollut juuri vaihtoehtoja tarjolla. Timo kirjautui Finnairin sivuille ja varasi Helsinki-Kuusamo-Helsinki lentolipun vielä saman päivän iltakoneeseen.

 

”Mitä jos minulle sattuisi jotain? ” Amanda kuiskasi Kurtille. Sohva kantoi mukavasti Amandan ja Kurtin heidän maatessa sylikkäin takkatulen äärellä. ” Mitä sinulle nyt sattuisi? ” vastasi Kurt. Amandan silmät kostuivat hieman, mutta kääntämällä kasvonsa poispäin hän välttyi paljastamatta sitä Kurtille. ” Ei kai mitään, mutta kuitenkin ”. ” Muistatko kun käytiin Triestessä viime kesänä minun syntymäpäivänä. Se oli ihana loma. ” Varsinkin se Piazza Unita d’ Italian varrella ollut kahvila ” Jos minulle ikinä sattuisi jotain, toivoisin että se sattuisi juuri tuolla … syntymäpäivänäni aivan kuten silloin ”. Kurt puristi Amandaa lujasti, aivan kuin haluaisi varmistaa, että Amanda on täysin turvattu eikä mikään voisi häntä uhata. Amandan sisällä velloi tunnemyrsky. Miten ihmeessä hän voisi aiheuttaa tuskaa ja surua Kurtille. Silti Amanda uskoi tulevaisuuteen, kaikki kääntyisi vielä hyväksi- tavalla tai toisella. Amanda luotti- hän tiesi – että Kurt luki häntä kuin avointa kirjaa. Amanda oli omasta mielestä jättänyt Kurtille riittävästi vihjeitä tulevasta. Hän oli varma, että Kurt lopulta hyväksyisi hänen ratkaisunsa, vaikka se tekisi kuinka kipeää.

 

Timo Hartonen tarpoi syvässä lumessa tuntien hikinoron valuvan niskaa pitkin. Oli lähes säkkipimeää, kylmää ja raskasta. Vähän kuin oma mieli, totesi Timo sarkastisesti. Ei ollut mukavaa kerrottavaa Kurtille. Ajatus kiristää liiketuttua raskaimman kautta tuntui vastenmieliseltä, mutta pakko mikä pakko. Jos piti valita, oma henki vaiko kaverin pelottelu, päätös oli helppo tehdä. Kurt täytyi saada ymmärtämään, että bullet-laina tarkoitti kertasuoritusta koko erääntyneestä lainasta. Kertasuoritus oli nyt lyötävä kerralla tiskiin, ei ollut vaihtoehtoja, Timo arveli olevan paras viesti esitettäväksi. Amandalla uhkaaminen ahdisti Timoa, mutta jos ei miehellä ollut haluja muutoin maksaa niin eiköhän se kassakaappi aukeaisi, jos pelinappulana olisi Amanda. Timo tunsi kylmää kainalossaan. Hänen huulensa kiristyivät uhkaavasti – jääkylmä 9 mm Ruger kainalossa kuulutti omaa pahaenteisestä tarinaansa- tulikuuma luoti kylmettäisi kohteensa oli viesti, jonka pitäisi tehota.

 

Kurt katsoi rakastamansa vaimonsa kasvoja. Amandan silmät loistivat kosteina kuin peilit takkatulen loimussa., Kurt näki niistä omat kasvonsa. ”Voi Luoja kuinka minä rakastan sinua” –Kurtin kuiskasi äänettömästi painaessaan päänsä Amandan kaulalle. Kurt oli epätoivoinen. Timo Hartonen oli piinannut häntä rajusti siitä saakka, kun pahaenteinen bulletlaina oli erääntynyt. Kaksi miljoonaa – vain kaksi miljoonaa ajatteli Kurt tietäen, että summa edusti suurimmalle osalle ihmisistä lottovoittoa. Kurt mielestä se oli ”vain yksi palanen Odysseiaan ”. Hän tarvitsisi vain hieman aikaa. Timolla ei sitä ollut antaa. Nyt olisi maksettava tai hukka perisi. Kurt oli varma, että KF Fund Oy:n myynti skandinaaviselle suursijoitusyhtiölle olisi enää loppusäätöä vailla, NDA oli kuitenkin tiukka. Ei edes vaimolle saanut kertoa meneillä olevista fuusioneuvotteluista. Due Diligence vahvisti Odysseyan olevan riittävän oman pääoman avulla vahva ja tuottava hanke, indikoi ostajataho. Kurt voi suorastaan pahoin, joutuessaan olemaan kertomatta Amandalle missä tilanteessa oltiinkaan. Hartoselta saatu kahden miljoonan bulletlaina oli tehnyt tehtävänsä, Kurt ei vain voinut sitä julkistaa—vielä. Giljotiini heilahti kuitenkin kaksi kuukautta sitten, mutta vielä oli miehellä pää paikoillaan, totesi Kurt lakonisesti itselleen.

 

Amanda huomasi Kurtin nukahtaneen. Nyt oli hetki, jota Amanda oli odottanut mutta myös pelännyt. Amandan oli huolellisesti valmistellut tulevan. Henkivakuutus oli nostettu 3 miljoonaan euroon, vakuutusmaksu oli maksettu, edunsaaja Kurt, nyt tarvitsisi enää vain kuolla. Amanda katsoi ulos. Esiinnoussut kuu valaisi kylmänkalpeasti postikorttimaiseman. Jyrävänjärvellä näkyi lumikasa, tuura ja vesikelkka. Vaikka oli pakkasta, Amanda tiesi, että avanto ei jäätyisi umpeen. Läheinen Myllykoski pauhasi väsymättä, imien jääkannen alla vettä lopulta päätyen ahnaaseen Jyrävänputoukseen. Amanda riisui Kurtin joululahjaksi ostamansa villaisen oloasunsa yltään, asetteli ne sievään pinoon, suuteli Kurt-rakastaan otsalle ja astui pelkässä pyjamassaan ulos kuunvalaisemalle lumiselle polulle ja kulki kohti järveä. Timo Hartonen katsoi mökin ovelle juuri kun Amanda astui ulos. Mitä helvettiä, Amanda ja pelkässä pyjamassaan. Mitä ihmettä oli tapahtumassa? Amanda asteli ylväästi – kuin hitaasti kiiruhtaen kohti avantoa. Ei helvetti, se aikoo hukuttautua! Ei tämän näin pitänyt mennä. Timo ryntäsi eteenpäin mökin nurkalta suorastaan uiden hangessa. ” Amanda! Amanda, älä tee sitä! ” Mutta Amanda oli jo aivan avannon äärellä vilkaisten taaksepäin ja katsoen Timoa surullisin silmin. Timo kiihdytti juoksuaan minkä pystyi ja juuri kun hän oli saavuttanut Amandan tarttuen hänen yöpaitaansa, lipesi hän jääpinnalla, repien Amandalta yltään tuon hennon yöpaidan ja kaatuen pääedellä avantoon. Timo tunsi jääpeitteen iskun otsallaan. Jääkylmä vesi painui aivoihin asti, mutta petollisella tavalla Timo tunsi hyvää… oli kuin kaikki lika ja ahdistus pyyhkiytyisi samantein pois. Timo veti vettä sisään – jääkylmä tikari pisti keuhkoihin mutta kipua kesti vain hetken eikä sen jälkeen ollutkaan enää mitään.

 

EPILOGI

Kurt Fredrikson istui Piazza Unita d’ Italian varrella kahvilassa, jossa he olivat viettäneet Amandan syntymäpäiviä. Hän katsoi restauroitua suihkulähdettä, kaunista toria ja sen ympärillä olevia historiallisia rakennuksia. Ei ihme, että Amanda rakasti tätä paikkaa. Kurt nosti kätensä tilauksen merkiksi. Mennyt kaksi vuotta olivat olleet hänen elämänsä painavimmat. Amandan kuolema oli virallisesti vahvistettu, vaikka ruumista ei oltu löydetty. Timo oli jäänyt vesikelkan koukkuun kiinni kelkkahaalarinsa renksusta ja yläruumis oli jääkannen alla Jyrävänjärven vedessä. Timon jäykistyneestä kädestä löydetty Amandan yöpaita antoi nopeutetulle kuolleeksi julistamiselle tarvittavan perusteen. Poliisi päätteli Amandan ruumiin ajautuneen Mylly- ja Aallokkokosken läpi aina Jyrävän putoukseen saakka. Ruumista ei todennäköisesti koskaan löydettäisi sillä lopulta Kitkajoki laskisi Venäjälle. Sieltä ollut mitään mahdollisuutta etsiä Amandan ruumista. Poliisin tulkitsi Timo Hartosen toimet epätoivoisen miehen ratkaisuksi pakottaa Kurt maksamaan laina. Tulkintaa helpotti Timon kainalosta löytynyt pistooli. Kurt sai Amandan korottaman henkivakuutuskorvauksen. Sen ansiosta Danske Bankin välittämä laina saatiin maksettua. Tallinnan Danske Bankissa aloitettu laaja rahanpesuvyyhti ulottui myös Timo Hartosen välittämiin lainoihin. Kurtin oli helppo neuvotella pankin kanssa lisäaikaa eikä bulletlaina koskaan toteunut alkuperäisessä aikataulussa. KF Fund Oy:n sulautuminen skandinaaviseen suuryritykseen sopi Kurtille. KF Fund pääsi Kurtin mielestä ikään kuin kotiin- ruotsalaisten hoiviin. Odysseia-projekti saataisiin näin valmiiksi. Pöytä oli siltä osin puhdas eikä vastuita kotimaahan enää ollut. Kurt oli vapaa lähtemään ja tekemään mitä halusi.
Tarjoilija toi pöytään Amandan syntymäpäivätoiveen mukaisesti pullon parasta Chianttia sekä tryffelitäytteistä Parman-kinkkua. ” Laitetaanko kaksi lasia- odotatteko seuraa” tarjoilija kysyi. Kurt nyökkäsi, katsoi kelloaan, joka näytti tasan 15:00. Kurt käänsi katseensa Piazzalle. Kyyhkysparven läpi hän näki maailman kauneimmat kasvot, jotka hymyilivät hänelle.

 

Onko tässä novellissa ainesta voittajaksi? Tutustu muihinkin novelleihin ja äänestä alta suosikkiasi.