Ruka Landingbag Vuokatti-Ruka urheiluakatemian laskijoiden käytössä

Ruka Landingbagilla on syksystä alkaen laskettu säännöllisesti, ja Vuokatti-Ruka Urheiluakatemian laskijat ovat pitäneet viikoittaisia hyppytreenejä patjalle. Haastattelimme nuorten olympiavalmentaja Saku Tiilikaista patjalle hyppäämisestä ja uusien temppujen harjoittelusta.

Vuokatti-Ruka urheiluakatemian nuorten olympiavalmentaja Saku Tiilikainen: mitä kaikkea patjasessareiden läpivienti pitää sisällään?

– Tänä talvena on satanut suhteellisen paljon lunta, niin ekana pitää päivää aikaisemmin putsata patja lumesta yhteistuumin. Lumien kolaaminen patjan päältä pois on kovaa hommaa, ja tähän tarvitaan aina riittävästi porukkaa ja valmentajia, että saadaan valmista. Eli lumet pois ja tarkistetaan, että bägi on kunnossa: että se täyttyy normaalisti ja puhaltimet pelaavat. Sitten sheipataan nokat ja ryhdytään hyppäämään. Patjan täyttäminen on helppo juttu: katkaisijasta virrat päälle ja odotellaan puolisen tuntia. Keli ja pakkanen vaikuttavat patjan täyttymiseen ja siihen, kuinka kovaa patjan muovi on. Tuulettimet puhaltavat aina samalla teholla ja patjassa olevien luukkujen kautta voidaan vaikuttaa patjan pehmeyteen. Nyt luukkuja on talvisella säällä pidetty auki.

Kuinka usein patjalle hypätään treeneissä ja miten treenit vedetään läpi?

– Nyt ollaan hypitty 1-2 vuoroa viikossa ja kahden tunnin sessareita. Samassa sessarissa lasketaan toki muutakin: eka rinnettä vähän alussa, ettei ihan kylmiltään mennä repimään patjalle. Noin tunti-puolitoista kerrallaan hypätään patjalle. Sitten alkaa olemaan laskijoilta mehut poissa, mikä johtuu osin siitäkin, että patjalle opetellaan vaikeampia ja uusia temppuja. Uuden opettelu väsyttää myös pääkoppaa. Tuttuja liikkeitä ei liiemmälti bägille tehdä, kun ne saa tehtyä lumellakin. Uutta temppua vaan kehiin. 

– Syksyllä hypättiin enemmän patjalle kuin nyt keskitalvella. Meillä on porukka enemmän reissussa ja kiertämässä nyt kuin alkukaudesta, ja tämän takia patjatreeneissä kävijöitäkin on ollut vaihtelevammin. Syys- ja alkukaudesta niitä on ollut enemmän, ja varmasti ensi syksynä vielä enemmän. Tämä syksy oli vähän myös tutustumista hommaan ja siihen, että miten patja toimii koko kauden. Patjahan on nyt ensimmäistä kertaa koko kauden paikallaan ja käytössä. 

Mitä mieltä nuoret laskijat ovat patjasta ja sille treenaamisesta?

– Itse landingbägi on nuorten laskijoiden mieleen, mutta hyppyrin nokkaa joutuu aina vähän miettimään, suunnittelemaan ja muokkaamaan laskijoiden toiveiden mukaan. Tämä on pitkälti mieltymyskysymys: suksilaskijat tykkää vähän erilaisesta nokasta kuin lumilautailijat. Sitä aina vähän haetaan. Nyt nokka on aika iso, mistä suksijat tykkäävät, mutta lautailijoille saattaa vähän olla vauhtiongelmia – ainakin kevätkeleillä. Patja on saanut tosi positiivista palautetta, ja se on tärkeä harjoituspaikka nykyaikana. Hyppyri pitää vaan saada sellaiseksi, että se miellyttää kaikkia.

Miten patjalle hypätään? Voiko sinne vaan roiskaista menemään ja tulla niskoilleen alas?

– Koskaan ei ole hyvä tulla niskoilleen alas mistään. Patjalle hypätessä on hyvä ajatella alastulo ja kaikki tavallisena isona hyppyrinä: että on tulossa jaloilleen lähtökohtaisesti alas eikä kokeilla niin, että tarkoituksella tullaan selälleen vaan tarkoitus on tähdätä jaloilleen. Näin hyppäämisestä saadaan tarkoituksenmukaista harjoittelua. 

– Joskus saattaa olla, että laskijan ajatusmalli on sellainen, että tänne voi nyt tulla selälleen ja ihan suora hyppykin saattaa lähteä vähän eri lailla kuin tavallisesta hyppyristä. Pitää saada ajatusmalli siten, että patjallekin yritetään tehdä ja hypätä temppuja kuten oikeasta hyppyristä. Patja on lopulta turvalaitteena ehkäisemässä kaatumisesta mahdollisesti seuraavia vammoja uutta opeteltaessa. Sitten kun yritetään vaikeampia tuplia tai jopa triploja on todennäköistä, että temppu ei tule ekoilla kerroilla jaloilleen, ja tällöin on hyvä ländätä patjalle. 

Entä laskijoiden valmentaminen temppuihin tai muu ohjeistus patjalle hypittäessä?

– Ohjeistus vaihtelee temppukohtaisesti ja riippuu siitä, mitä kukin on yrittämässä – samalla tavalla kuin lumelle hypätessäkin. Temppuja patjalle tehdään tasosta riippuen suorista ilmoista alkaen ja spineistä esimerkiksi 720:tä ja switch spinejä kokeillaan isommasta hyppyristä ekana patjalle. 

Koetko mitään erityisen haasteelliseksi operoitaessa landing bagin kanssa?

– Haastavaa tai haasteita bägin kanssa on enemmän säähän liittyvät ilmiöt kuten iso lumentulo ja tuuliolosuhteet. Lumiselle patjalle ei voi hypätä: se ei nouse ylös ja täyty ilmalla jos on paljon lunta päällä. Kolaaminen itsessään on aika raskasta hommaa. Keskukselta on kaivinkone ison harjan kanssa ollut apuna ja mönkijässä kumipehmusteinen puskulevy. Ne vähän helpottavat sitä hommaa. Se on ehkä se isoin haaste, mutta keleille ei vaan voi mitään ja lumisade saattaa tulla joskus vähän yllätyksenäkin. 

Minkälainen on optimaalinen hyppyri landing bagille?

– Nokan olisi hyvä olla mahdollisimman vastaava kuin Rukan ylähyppyrissä, että tuntuma ja lähtö olisi saman tuntuinen alastulosta huolimatta. Ihannetilanteessa tempun voi siirtää sinne sitten suoraan. Näitä on nyt ollut: esimerkiksi juniorimaajoukkueen lumilautailija Mitja Kauranen teki ja opetteli patjalle ensin switch backside 1080:n ja sitten teki seuraavana päivänä Rukan ylähyppyristä. Uusi temppu on hyvä viedä mahdollisimman pian patjalta lumiländiin. 

Mitä temppuja Ruka Landing Bagille voi tehdä ja on tehty?

– Tuplakorkki 1080:n ja 1260:n ehtii tehdä patjan hyppyristä aivan hyvin ja triplakorkkeja myöskin. Samoja temppuja mitä maailmallakin tehdään juuri nyt. Tuplavoltteja, tuplatonneja ja kaksitoistasia on opeteltu. Suksilaskijat ovat tehneet jopa 1800-asteisia patjalle. Backflip eli takavoltti on kestosuosikki patjalla, jos ensimmäistä kertaa tekee, varsinkin isommasta hyppyristä.

Kiitos Sakulle haastattelusta!