Äiti pääsi palvelukotiin – tytärten jatkuva huoli helpotti
Kun Caritas Annansilmässä asuva 91-vuotias Hilkka täyttää kahden tyttärensä kanssa sanaristikkoa huoneessaan, sivullinenkin ymmärtää hyvin nopeasti, että sanaristikot ovat kolmikolle pitkältä ajalta tuttu ja rakas harrastus. Korkea ikä verottaa jo Hilkan voimia, mutta ristikoiden täyttäminen tytärten kanssa luonnistuu edelleen sujuvasti.
Hilkka muutti Pohjankartanoa vastapäätä sijaitsevaan Caritas Annansilmään huhtikuun 2019 alussa. Tyttärille on tärkeää, että palvelukotipaikka löytyi perheen ”kotikulmilta”. Ulla ja Minna kertovat olleensa äitinsä kanssa aina tiivis kolmikko. Perheen kotitalo on ollut vuosikymmeniä Karjasillalla – ja on edelleen. Hilkka-äiti teki myös suuren osan työurastaan lähistöllä. Hauska sattuma oli, että pitkäaikaisen työpaikan eli VR:n ratapiha näkyy Hilkan nykyisen asuinhuoneen ikkunasta.
On kuin kotiin tulisi
”Meillä oli toiveissa jo silloin, kun äiti oli paremmassa kunnossa, että hän pääsisi johonkin mukavaan palvelukotiin nauttimaan elämästä. Itse asiassa me oltiin jo katseltu ja mietitty Caritaksen Kairos-kotia. Mutta sitten kun listalla oli tämä Caritas Annansilmä, joka on tavallaan äidin kotikadun jatkeena ja äidin työpaikkakin oli hänen työuransa viimeiset parikymmentä vuotta tässä ihan melkein vieressä, niin tänne me äiti haluttiin”, Ulla ja Minna kertaavat.
”Totta kai Caritaksen hyvä maine vaikutti. Se, että täältä ei ole kuulunut mitään negatiivista. Ei täällä asuvilta tutuilta eikä muiltakaan. Ja tietenkin me käytiin myös itse katsomassa paikat”, Ulla kertoo.
”Minä saattaisin muuttaa tänne itsekin. Pitäisi vain olla täyttänyt 65 vuotta, että pystyisi laittamaan hakemuksen”, Minna lisää leikkisästi, mutta selvästi vakava pohjavire äänessään.
”Toki me äidin asuinpaikan valinnassa ajateltiin myös itseämme, vaikka äiti onkin ensisijainen lähtökohta. Tämä alue on meille kuin kotiin tulisi, kun me ollaan tässä naapurustossa kasvettu”, Ulla ja Minna jatkavat.
”Ja Annansilmään me ollaan kotiuduttu myös. Sinne on kauhean kiva mennä, kun se on siellä asuville ihan oikea koti. Siellä tuoksuu oikea ruoka ja pulla. Nytkin, kun viimeksi siellä kävin, niin ovelle asti tuoksui tuore mustikkapiirakka ja heti tuotiin meillekin palaset kahvin kanssa. Sinne tuntee aina olevansa tervetullut”, Minna kiittelee.
Paljon tapahtumia ja tekemistä
Valtaosa Caritas Annansilmän 15 asukkaasta liikkuu joko rollaattorilla tai pyörätuolilla. Rajoitteet liikkumisessa eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että Annansilmässä oltaisiin päivästä toiseen sisätiloissa tai omissa huoneissaan. Päinvastoin. Asukkaille järjestetään monipuolista virkistystoimintaa, kuten leipomista, ulkoilua, kaupassakäyntiä ja toiminnallisia yhteisiä hetkiä.Syksyn aikana Annansilmän väki on käynyt muun muassa Koitelinkoskella ja vastaanottanut Gutsy Go -projektiin liittyen vieraita Metsokankaan koulusta. Gutsy Go -projektissa Metsokankaan koulun nuoret järjestivät Annansilmän asukkaille manikyyrejä, pallohierontaa sekä musiikkiesityksen.
”Täällä on paljon tapahtumia ja tekemistä asukkaille. On mukavaa, että meidät omaisetkin toivotetaan säännöllisesti tervetulleiksi mukaan”, Ulla ja Minna kehuvat. He ovat hyvillään myös siitä, että tieto Annansilmän arjesta ja tapahtumista liikkuu monissa kanavissa.
”Gutsy Go -projektista Annansilmän henkilökunta lähetti meille puhelimiin linkin YouTube-videoon. Oli mahtavaa nähdä videolla reippaita nuoria vanhuksia piristämässä.”
Ulla ja Minna antavat Caritaksen henkilökunnalle kiitosta myös siitä, että vaikka uusia viestintävälineitä ja -kanavia käytetään, myös perinteisiä tapoja ja arvoja, kuten kaikkien Caritaksen tiloissa vastaantulevien tervehtimistä ja kiireetöntä ja arvostavaa kohtaamista vaalitaan.
”Tämä on vähän niin kuin yksi iso omakotitalo, jossa on paljon huoneita. Kaikki on tavallaan kavereita keskenään”, Minna luonnehtii.
Kohti turvallista asumista
Kaupungin kotisairaanhoitaja alkoi käydä Hilkan luona Karjasillan kodissa vuonna 2015. Vuosien mittaan käyntikertoja lisättiin aina maksimäärään saakka eli neljään käyntikertaan vuorokaudessa. Kotiin annettavasta tuesta huolimatta Hilkka kaatui kotona syksyllä 2018. Kaatumisen jälkeen hän joutui hetkeksi hoidettavaksi Oulun Kaupunginsairaalaan. Sairaalajakson aikana tehtiin uusi palvelutarpeen arviointi, jossa todettiin, että kotona asuminen ei onnistu sairaalajakson jälkeen enää kotihoidon turvinkaan.
Kaupunginsairaalasta Hilkka sai siirron Oulun kaupungin Lassintalon hoivaan odottamaan SAS-työryhmän päätöstä tehostetun palveluasumisen hakemukseen. Kun paikka sitten muutaman kuukauden odottelun jälkeen järjestyi toivotusta Caritaksen palvelukodista ja äidin vointi lähti sairaalajakson jälkeen kohenemaan, molemmat tyttäret kertovat olleensa onnellisia ja helpottuneita.
”Sisko on muuttunut totaalisesti, kun sillä hermot lepää”, Minna toteaa. Jatkuva huoli äidistä on poissa.
Yksi suurimmista syistä tyttärien tyytyväisyyteen äidin kohentuneen voinnin lisäksi on hyvä keskusteluyhteys Annansilmän henkilökunnan kanssa.
”Annansilmässä on hirveän mukava henkilökunta. Ja vaikka siellä on sattunut jotakin, esimerkiksi kaatuminen tai vastaavaa, niin yhteydenpito on semmoista, että tämmöiset ikävätkin asiat kuin kaatumiset on hoidettu hirveän hyvin meille päin. Sieltä informoidaan, mitä tehdään ja miten tehdään. Meillä on sellainen tunne, että voi luottaa”, Ulla kiittelee.
Luottamusta lisää Ullan ja Minnan mukaan myös se, että henkilökunta tuntee kunkin asukkaan persoonan ja arvostaa jokaista omana itsenään.
”Yksi hoitaja aina sanoo aina minulle, että minä niin tykkään tuosta Hilkasta, kun sillä on niin hyvä huumorintaju. Ja sitten se saattaa kertoa jonkun jutun, jonka äiti on kertonut”, Ulla tarkentaa.
Ullasta ja Minnasta tuntuu rauhoittavalta nähdä, kuinka hyvässä ilmapiirissä Caritaksessa arkea eletään. ”Täällä on semmoista yleistä positiivisuutta ja uskoa siihen, että asiat ovat hyvin, ei yhtään semmoista voivottelua. On itsellä niin levollinen mieli, kun läheiset vanhukset asuvat täällä”, Minna summaa.