Janne Potila<\/p>\n
<\/p>\n
Veikko k\u00e4veli tapansa mukaan sivukatuja suunnan p\u00e4\u00e4v\u00e4yl\u00e4n Lintuj\u00e4rventien sijaan. N\u00e4in h\u00e4n yleens\u00e4 palasi kotiinsa niin\u00e4 viikonloppu\u00f6in\u00e4, jolloin oli Kuuselassa sijaitsevasta rivitaloasunnostaan kaupungin rientoihin onnikkakyydill\u00e4 l\u00e4htenyt. Ratapiha huokui helmikuista kylmyytt\u00e4\u00e4n verkkoaidan takana Veikon oikealla puolella h\u00e4nen jatkaessaan py\u00f6r\u00e4tien p\u00e4tk\u00e4\u00e4 Tuhkalan puutaloalueelle. Siell\u00e4 h\u00e4n kotiaan l\u00e4hestyess\u00e4\u00e4n poikkesi hetken mielijohteesta tielt\u00e4 harvaan m\u00e4nnikk\u00f6\u00f6n johtavalle koiranulkoiluttajien talvikuljettavana pit\u00e4m\u00e4lle polulle. Vajaan puolen metrin levyinen kovaksi tampattu v\u00e4yl\u00e4 mutkitteli hangessa takaisin junaradan l\u00e4hist\u00f6lle, josta virallisemmat reitit olivat kulkijan v\u00e4liaikaisesti et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4neet. Rautatie oli Veikolle tullut niin tutuksi, ettei h\u00e4n kotonaan en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan ollut junien \u00e4\u00e4ni\u00e4 noteerannut. Ei, vaikka vieras niist\u00e4 saattoi h\u00e4iriinty\u00e4 jopa ikkunoiden suljettuina ollessa.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Puiden lomassa mieleen hiipi valomerkin j\u00e4lkeinen sanaharkka kahden Veikolle ennest\u00e4\u00e4n oudon miehen kanssa. He olivat kolmistaan istuneet sopuisaa iltaa parin tunnin ajan, mutta jostain syyst\u00e4 mielipide-erot olivat tarjoilun hiivuttua vakavoituneet hyv\u00e4ntahtoista vinoilua pitemm\u00e4lle. Miehet olivat Inarista pois, asustelivat Rovaniemell\u00e4 ja Kemiss\u00e4 ja olivat nyt olleet viel\u00e4kin etel\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 rilluttelemassa viikonlopun ajan. Poistumista edelt\u00e4v\u00e4 sanailu oli Veikon mielest\u00e4 ollut hieman liian uhkaavaa ja h\u00e4n oli l\u00e4htenyt vauhdilla, j\u00e4tt\u00e4en Lapin miehet kaksistaan. Aiempaa uhkaavammilta puheet tuntuivat nyt yksin\u00e4isell\u00e4 k\u00e4velymatkalla, kaupungin valojen matalalla kulkevien pilvien alareunan kautta heijastamassa viile\u00e4ss\u00e4 valossa. Yh\u00e4 nopeammin pilvet liikkuivatkin puuskittain puhaltavassa, kiihtyv\u00e4ss\u00e4 tuulessa. L\u00e4mp\u00f6tila oli nousemaan p\u00e4in, mutta navakoituvan viiman vuoksi sit\u00e4 ei juurikaan huomannut.<\/span><\/p>\n <\/p>\n H\u00e4kille saavuttuaan Veikolle tuli pakottava tarve kevent\u00e4\u00e4 oloaan. Yh\u00e4 aavistuksen ep\u00e4luuloisena h\u00e4n kuulosteli ja katseli p\u00e4lyillen ymp\u00e4rilleen hym\u00e4ht\u00e4en kyltille ennen kuin avasi vetoketjunsa. Levottomammiksi v\u00e4kisin pyrkiviss\u00e4 mietteiss\u00e4\u00e4n h\u00e4n lorotteli hankeen laajenevaa onkaloa. Veikko tajusi ajatuksiensa olevan vailla perusteita, eih\u00e4n \u00e4skeinen sanailu nyt sent\u00e4\u00e4n niin vakavaa ollut. Siit\u00e4 huolimatta painostava tunne sis\u00e4ll\u00e4 pysyi ja tuntui voimistuvan. Tuuli ulisi pahaenteisesti, jos mahdollista jopa kovempana kuin hetki sitten. Veikko kumartui eteen p\u00e4in pysty\u00e4kseen paremmin sulkemaan etumuksensa kohmeisiksi k\u00e4yneill\u00e4 sormillaan. H\u00e4nen sit\u00e4 puuhastellessaan \u00e4killinen normaalia voimakkaampi tuulenpuuska s\u00e4ik\u00e4ytti h\u00e4nt\u00e4 varsinkin, kun samalla kuului ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen, jollain tapaa soiva \u00e4\u00e4ni. Veikko ehti mietti\u00e4 vajaan sekunnin ajan voisiko viulun kielen katkeamisesta l\u00e4hte\u00e4 tuollainen \u00e4\u00e4ni, kunnes niskassa t\u00e4r\u00e4hti lujasti. H\u00e4nen viimeinen ajatuksensa t\u00e4ss\u00e4 maailmassa oli, ett\u00e4 Inarin pojat olivat sittenkin olleet tosissaan uhkailujensa kanssa.<\/span><\/p>\n <\/p>\n – Et sie voi olla tosissas! Pohjois-Suomen p\u00e4\u00e4kaupunki, el\u00e4 kehtaa! – Joo joo. Kyll\u00e4 se vaan niin on. Ajatelkaa nyt, asukasm\u00e4\u00e4r\u00e4 toistasataa tuhatta, ty\u00f6paikkoja puolelle maakuntaa, j\u00e4\u00e4kiekkoporukkaa tullaan kattomaan satojen kilometrien p\u00e4\u00e4st\u00e4. Eik\u00f6 tuo nyt ole jo tunnustettu asia, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupunkihan t\u00e4m\u00e4, ainakin ep\u00e4virallinen sellainen. – Tuommosten tunnustajilta menee heleposti niskat nurin. T\u00e4m\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pohjoista ole. Aja sie kolme tuntia putkeen yl\u00f6sp\u00e4in ja sitten voit puhua alkavasi pikku hiljaa l\u00e4hesty\u00e4. – Niin! Rovaniemellekin matkaa on kolomatta sataa ja sekin on viel\u00e4 etel\u00e4ss\u00e4 kun ruvetaan kartalta katsomaan. Lopeta nyt jo tuo kisuaminen.<\/span><\/i><\/p>\n <\/p>\n Harvoin olivat Marjatan Kuomissaan pit\u00e4m\u00e4t liukuesteet olleet yht\u00e4 tarpeen kuin t\u00e4n\u00e4 aamuna h\u00e4nen taluttaessaan Kirre\u00e4 Vaunutien reunalla. H\u00e4nen tarkoituksenaan oli kulkea Tuhkalan kautta Kuuselaan,\u00a0<\/span>sielt\u00e4 moottoritien it\u00e4puolelle ja toisen alikulun kautta takaisin Lintulaan. Y\u00f6n aikana oli tuulen ja lopulta vesisateen kanssa nopeasti lauhtunut viisi astetta nollan yl\u00e4puolelle, jonka seurauksena ainut j\u00e4rkev\u00e4 kulkupeli py\u00f6r\u00e4teill\u00e4 olisi ollut potkuri. Marjatalla ei varusteineen ollut vaikeuksia, mutta koiran liukastelua k\u00e4vi s\u00e4\u00e4liksi. Niinp\u00e4 oli helpotus, kun he p\u00e4\u00e4siv\u00e4t polun alkuun. Kirre veti melko pian hihnan tiukalle mik\u00e4 omistajalleen oli merkki jonkin kiinnostavan hajun l\u00f6yt\u00e4misest\u00e4 tiens\u00e4 nelijalkaisen tarkkavainuiseen kuonoon. Vetoa ei kest\u00e4nyt pitk\u00e4\u00e4n, vaan koira alkoi pian ep\u00e4r\u00f6id\u00e4 ja vaikutti haluttomalta jatkamaan eteenp\u00e4in. Marjatta ihmetteli mik\u00e4 lemmikille tuli. Ei t\u00e4m\u00e4 toki ensimm\u00e4inen kerta ollut, kun t\u00e4llaista tapahtui. Ja tilanne oli l\u00e4hes aina ennenkin mennyt ohi h\u00e4nen lopulta p\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00e4 selville mik\u00e4 koiraa kulloinkin oli ved\u00e4tt\u00e4nyt tai pid\u00e4tt\u00e4nyt.<\/span><\/p>\n <\/p>\n He l\u00e4hestyiv\u00e4t h\u00e4kki\u00e4 ja nyt Kirre kerta kaikkiaan pisti jarrut pohjaan. Marjatta t\u00e4hyili eteens\u00e4, jossa tarkemmin l\u00e4hilasien yli tiirailtuna n\u00e4kyi hangessa oleva mytty. H\u00e4n tajusi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti mit\u00e4 siell\u00e4 oli ja ymm\u00e4rsi saman tien koiransa reaktion. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyst\u00e4 maassa makaavan kunnosta sidottuaan talutushihnan k\u00e4sivarren paksuisen koivun varteen ja l\u00e4hestyess\u00e4\u00e4n vellova tunne vatsassaan elotonta miest\u00e4. Syd\u00e4n pamppaillen h\u00e4n kyyristyi varmistumaan tietonsa oikeellisuudesta ja tunnusteli miehen kaulaa pulssin toivossa. Ihon kylmyys todisti et\u00e4isen toivon turhuuden. T\u00e4m\u00e4n kulkijaparan sykett\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 kukaan tuntisi. Marjatta nousi vapisevin polvin hienokseltaan pahoinvointia tuntien ja kaiveli puhelinta taskustaan astellessaan horjuen takaisin koiransa luokse.<\/span><\/p>\n <\/p>\n – Eik\u00e4 vain Pohjois-Suomen vaan koko Pohjois-Skandinavian p\u00e4\u00e4kaupunkina pit\u00e4v\u00e4t. – Nyt, nyt, nyt loppuu tuo ennen kuin suututaan. Onkohan nuot Ruotsin ja Norjan puolella t\u00e4st\u00e4 sinun p\u00e4\u00e4kaupungista kuulleetkaan? Tuliko sulla muuten Oula se leuku mukaan, jos k\u00e4yt\u00e4isiin kaveria vasiten kouluttamassa tuolla pihalla? – Jo vain se aina jonkunlainen on mukana. Narikassa takissa. – Elek\u00e4\u00e4, elek\u00e4\u00e4 hyv\u00e4t miehet nyt leikist\u00e4 suuttuko. Min\u00e4h\u00e4n vaan mit\u00e4 kirjoitetaan… – Meij\u00e4n kanssa et leiki vakavilla asioilla. Hullumpaa harvemmin kuulee. No el\u00e4p\u00e4 nyt karkaa!<\/span><\/i><\/p>\n <\/p>\n Komisario Teuraj\u00e4rvi ja konstaapeli H\u00e4yrynen istuivat asemalla yhteisess\u00e4 ty\u00f6huoneessaan silm\u00e4illen uusimman tapauksen alustavia tietoja. Ne oli kasattu h\u00e4t\u00e4keskukseen tulleesta aamuisesta puhelusta ja ensimm\u00e4isin\u00e4 tapahtumapaikalle saapuneen j\u00e4rjestyspoliisin partion sek\u00e4 ambulanssihenkil\u00f6kunnan raporteista. Heid\u00e4t oli h\u00e4lytetty viikonlopun vietostaan kiireellisesti palvelukseen, koska kyseiset ensitiedot viittasivat vakavan rikoksen mahdollisuuteen. Teuraj\u00e4rvelle kotiin soittanut p\u00e4ivyst\u00e4j\u00e4 oli ollut hyvin vakuuttunut henkirikoksesta.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Kyll\u00e4h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 totisesti silt\u00e4 vaikuttikin. Todenn\u00e4k\u00f6isesti humalatilassa ollut keski-ik\u00e4inen mies l\u00f6ytyy lauantaiaamuna l\u00e4hi\u00f6metsik\u00f6st\u00e4 niskat nurin v\u00e4\u00e4ntynein\u00e4, kallon alaosassa takana varsin ilke\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen ruhje. Kuvat uhrista n\u00e4hty\u00e4\u00e4n H\u00e4yrynen arveli miekkosta humautetun v\u00e4hint\u00e4\u00e4n hallitunkilla kaaliin. Teuraj\u00e4rvi vanhempana katsoi asiakseen hillit\u00e4 ty\u00f6parinsa hurjimpia teorioita sattuneesta. H\u00e4n kolarilaisena oli tottunut katsomaan asioita rauhallisesti, turhia johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4 ja mielikuvitustaan liian vauhdikkaaseen lentoon p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4tt\u00e4. H\u00e4yrynen oli alkujaan Parkanosta, maatalon poikia. Sattuman oikusta kaksi noinkin et\u00e4\u00e4ll\u00e4 toisistaan varttunutta poliisimiest\u00e4 olivat nyt olleet reilun vuoden verran ty\u00f6parina suunnilleen puolessa v\u00e4liss\u00e4 syntym\u00e4paikkojaan kaupungissa, joka toiselle oli saman radan varressa pohjoisessa, toiselle etel\u00e4ss\u00e4. Niin se on suhteellista sijainti kartalla.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Hetken aiheesta keskusteltuaan kaksikolla oli melko yhtenev\u00e4 k\u00e4sitys siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4ynnistym\u00e4ss\u00e4 oleva tutkimus tultaisiin viem\u00e4\u00e4n l\u00e4pi tapon tai jopa murhan tutkintana. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa t\u00e4llaiset arviot pidett\u00e4isiin kuitenkin poliisitalon seinien sis\u00e4puolella. Uhri oli mahdollisimman pian kymmenien <\/span>valokuvien ottamisen j\u00e4lkeen kuljetettu pois maastosta ja uteliaitten kansalaisten n\u00e4kyvist\u00e4 tulevaa patologin syyni\u00e4 varten. T\u00e4m\u00e4 tultaisiin tekem\u00e4\u00e4n tapauksen luonteen vuoksi jo my\u00f6hemmin saman p\u00e4iv\u00e4n kuluessa. <\/span><\/p>\n – Eik\u00f6h\u00e4n me sitten l\u00e4hdet\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ehdotti Teuraj\u00e4rvi verkkaiseen tyyliin.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Vaikka tapahtumapaikalla k\u00e4ynti oli itsest\u00e4\u00e4nselvyys ja jo koulutuksessa korostettu v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, ei vanhempi poliisimies koskaan lakannut korostamasta sen merkityst\u00e4 nuoremmilleen. Niin usein joku tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4iselt\u00e4 alkuun tuntunut havainto oli tutkinnan edistyess\u00e4 osoittautunut yhdeksi ratkaisevaksi lenkiksi rikoksen selvitt\u00e4misess\u00e4. Monesti tuo havainto ei syntyhetkell\u00e4\u00e4n ollut her\u00e4tt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n ajatuksia, vaan oli vasta alitajunnan muihin paljastuneisiin seikkoihin yhdistelem\u00e4n\u00e4 tuottanut tulosta.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Niinp\u00e4 kollegat vetiv\u00e4t palttoota niskaan ja lakkia p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja liukastelivat poliisitalon sis\u00e4pihalla odottavaan uudehkoon Opeliin, H\u00e4yrysen siviiliautoon. Nuorempi konstaapeli sompaili ajokin kadulle etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in. Kainuuseen johtavan valtatien ylitetty\u00e4\u00e4n he ohittivat Shellin huoltamon ja kohta toisella puolella tiet\u00e4 seisovan, entisen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n mukaan nimetyn musiikkitalon ja jatkoivat kohti Tuhkalaa. Pys\u00e4k\u00f6ity\u00e4\u00e4n kadun varteen poliisiauton per\u00e4\u00e4n he alkoivat tarpoa pitkin polkua kohti paikkaa, jossa Veikko Blad veti viimeiset henk\u00e4yksens\u00e4 arvatenkin johonkin aikaan viime y\u00f6st\u00e4. Pitemp\u00e4\u00e4n h\u00e4n ei mitenk\u00e4\u00e4n ollut voinut l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sijallaan maata.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Veikko Blad \u2013 niin heille oli jo erin\u00e4isist\u00e4 henkil\u00f6rekistereist\u00e4 selvinnyt \u2013 oli poikamies, 25 vuotta paperitehtaalla t\u00f6iss\u00e4 kulkenut paljasjalkainen paikkakuntalainen. Luultavasti h\u00e4n oli ollut kaupungilla perjantai-iltaa viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja palaamassa y\u00f6ksi kotiin. Sukulaisten ja ty\u00f6kavereiden jututtaminen aloitettaisiin jo t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Bladin viikonlopunviettosuunnitelmista pit\u00e4isi ottaa selv\u00e4\u00e4. Sielt\u00e4 se pikku hiljaa paljastuisi, mist\u00e4 jutussa on kyse. Toivottavasti.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Miehet saapuivat h\u00e4kille. Kaksi virkapukuista oli vartioimassa, ettei j\u00e4lki\u00e4 sotkettaisi ennen tutkijoiden paikalla k\u00e4ynti\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa j\u00e4ljist\u00e4 ei tosin voinut juurikaan puhua, vaan nopeasti muuttunut keli vesisateineen oli tehnyt niist\u00e4 tehokkaasti selv\u00e4\u00e4. Miehet tervehtiv\u00e4t ep\u00e4muodollisesti toisiaan ja lyhyen sananvaihdon j\u00e4lkeen Teuraj\u00e4rvi antoi vahtihommaansa tylsistyneelle partiolle luvan poistua normaaleihin teht\u00e4viins\u00e4, mink\u00e4 he ilomielin tekiv\u00e4t.<\/span><\/p>\n <\/p>\n H\u00e4kin vieress\u00e4 oli merkittyn\u00e4 kohta, josta Veikko oli aamulla l\u00f6ytynyt ja johon kaksikko oli valokuvien perusteella jo p\u00e4\u00e4ssyt tutustumaan. Paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4htyn\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ei ensi silm\u00e4yksell\u00e4 saanut tyhj\u00e4\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 irti. Kovaksi tallautunutta lumeen tehty\u00e4 polkua kahteen suuntaan, h\u00e4kin oven edess\u00e4 laajempi tampattu alue, jolle johti aurattu huoltotie ja jonka laidassa oli Bladin l\u00f6yt\u00f6paikka. H\u00e4n oli maannut ihan verkkoaidan vieress\u00e4, jalkojensa v\u00e4liss\u00e4 keltainen kuoppa. Varsin ilmeiselt\u00e4 vaikutti, ett\u00e4 Blad oli ollut tyhjent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 rakkoaan, kun joku iski h\u00e4nt\u00e4 niskaan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kovalla voimalla aiheuttaen kaularangan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n murtuman, mink\u00e4 lausunnon he todenn\u00e4k\u00f6isesti tulisivat illemmalla patologilta saamaan. Oven edess\u00e4 oli siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 j\u00e4\u00e4n palasia, jotka hiljalleen sulivat l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 ilmassa.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Teuraj\u00e4rvi kiinnitti nyt huomionsa aidassa olevaan kylttiin. Saman tien h\u00e4n tarttui aisapariaan kyyn\u00e4rvarresta ja t\u00e4m\u00e4n mukanaan vet\u00e4en k\u00e4veli vaistomaisesti kauemmas ovelta.<\/span><\/p>\n – Mit\u00e4 se nyt? En ajatellut l\u00e4hte\u00e4 tanssiin kanssanne, herra komisario. – Taitaa olla parempi menn\u00e4 v\u00e4h\u00e4n etemm\u00e4s. Ja jos aavistukseni yht\u00e4\u00e4n osuu kohdalleen, taisi t\u00e4m\u00e4 juttu muuttua juuri tavanomaiseksi kuolemansyyn tutkinnaksi. Ei tainnut sittenk\u00e4\u00e4n tulla roskalehdille lis\u00e4myynti\u00e4 t\u00e4st\u00e4 tapauksesta. – No? Kuinka niin? – Veikkaanpa, ett\u00e4 saadaan my\u00f6s Kylm\u00e4-Kallelta vahvistus my\u00f6hemmin ep\u00e4ilykselleni.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Kylm\u00e4-Kalle, Teuraj\u00e4rven pitk\u00e4\u00e4n tuntema perhetuttu, oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa vastuussa uhrin ruumiinavauksesta. H\u00e4yrynen kuunteli kollegansa verkkaista selityst\u00e4 t\u00e4m\u00e4n juuri keksim\u00e4st\u00e4 teoriasta.<\/span><\/p>\n <\/p>\n – Blad siis oli ollut housun kevennyksell\u00e4, siit\u00e4 ei liene ep\u00e4ilyst\u00e4. Sepalus auki ja muuta syyt\u00e4 ei t\u00e4ss\u00e4 paikassa moiseen ole olemassa. Siin\u00e4 helposti tulee kumarruttua, kun pikku h\u00f6n\u00f6iss\u00e4\u00e4n taiteilee pakkasessa vetskaria, nappia ja vy\u00f6t\u00e4 kiinni. Mietip\u00e4 vaan. Jos nyt juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 k\u00e4y niin paha tuuri, ett\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin tulee jotain niskaan, ei voi olla k\u00e4ym\u00e4tt\u00e4 huonosti. Varsinkin, jos putoavalla esineell\u00e4 on painoa riitt\u00e4v\u00e4sti. – Kuten hallitunkilla. – Tsot tsot, ajatellaanpa viel\u00e4 pikkusen. Y\u00f6ll\u00e4 siis oli kova tuuli. Poikkeuksellisen kova vuodenaikaan n\u00e4hden ja viel\u00e4 puuskainen. Tuonne yl\u00f6s on varmaan talven aikana kertynyt sellaista mik\u00e4 tuulella voi l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle. Vai mit\u00e4 arvelet?<\/span><\/p>\n <\/p>\n H\u00e4yrynen katsoi Teuraj\u00e4rven sormen osoittamaan suuntaan, aitauksen keskell\u00e4 seisovaa korkeaa mastoa. Siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 roikkui eri kokoisia, vett\u00e4 tippasevia j\u00e4\u00e4puikkoja. H\u00e4n laski katsettaan hitaasti mastoa pitkin alas, aina sen juurelle ja siirsi sen sitten tallotulla alueella lojuviin sulaviin sirpaleisiin. Ne olivat luultavimmin olleet melkoisen suuria puikkoja ennen putoamistaan alas. Edelleen vanhemman kollegan sormea seuraillen silm\u00e4t osuivat h\u00e4kkiaidassa hyvin n\u00e4kyvill\u00e4 olevaan kylttiin, jossa oli keltaisella pohjalla musta huutomerkki mustan kolmion sis\u00e4ll\u00e4 sek\u00e4 teksti, johon harvemmin kiinnitet\u00e4\u00e4n kummempaa huomiota: \u201dVaro mastosta putoavia j\u00e4it\u00e4\u201d.<\/span><\/p>\n <\/p>\n – Sinne meni etel\u00e4n varis. – Hehe. Luulikohan tuo, ett\u00e4 me tosissamme sit\u00e4? – Eip\u00e4 tuo lie haitanne, vaikka luulikin. Joutaa tuo v\u00e4h\u00e4n pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n mokoma. – Sulla tietenk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n leukua ole mukana? – No eip\u00e4 niin. Mutta pullo on povessa. Menn\u00e4\u00e4nk\u00f6? – Jo vain menn\u00e4\u00e4n. Konua? – Konua konua. – Hehheh.<\/span><\/i><\/p>\n <\/p>\n Onko t\u00e4ss\u00e4 novellissa ainesta voittajaksi? Tutustu muihinkin novelleihin<\/a> ja \u00e4\u00e4nest\u00e4 alta suosikkiasi.<\/p>\n<\/code><\/p>\n