Maaria Leinonen<\/p>\n
<\/p>\n
Maaliskuun kultainen ohut vana muuten vaaleansinisell\u00e4 taivaalla. Matalat puut taipuneina lumen painosta, kuin kuorrutettuina tanakalla valkoisella kermavaahdolla. Lumikent\u00e4t aukeavat ja s\u00e4ihkyv\u00e4t kuin pieni\u00e4 timantteja olisi ripoteltu kaikkialle oikein runsaalla k\u00e4dell\u00e4, kimallusta s\u00e4\u00e4stelem\u00e4tt\u00e4. Edess\u00e4ni avautuva maisema vastaa juuri sit\u00e4 googlettamaani vuokram\u00f6kkisivuston kuvaa, jolta l\u00f6ysin itselleni viikoksi upean paikan.
\nSamassa auringonkajo v\u00e4istyy ja kultainen vana taivaalta h\u00e4vi\u00e4\u00e4. Timantit katoavat hangilta. On paukkuva pakkanen, olen ensi kertaa lapissa, ja todellakin turistina.<\/p>\n
<\/p>\n
M\u00f6kkini sivustolla kerrottiin \u201doma rauha, ei naapurim\u00f6kkej\u00e4 l\u00e4hell\u00e4, sis\u00e4wc, s\u00e4hk\u00f6t, sauna, hyv\u00e4t opasteet ja autotie perille\u201d. M\u00f6kki on ollut tosi mahtava, ei aiheuta mink\u00e4\u00e4nlaista stressi\u00e4 vaan on helppok\u00e4ytt\u00f6inen. Ymp\u00e4rill\u00e4 oleva rauha kietoo minut syleilyyns\u00e4, y\u00f6n pimeys on niin syv\u00e4 ett\u00e4 silmiss\u00e4ni s\u00e4ken\u00f6i, hiljaisuus aivan laulaa korvissani. Avaruuden loputtomuus ja maailmankaikkeuden valtavuus saa aikaan huimausta, ja valaistuneena kaikesta t\u00e4st\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n oman itseni pienuuden t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Me miljardit ihmiset t\u00e4ll\u00e4 pienell\u00e4 planeetalla, samanlaisina, pienin ulkoisin ja sis\u00e4isten mielenmaisemien eroavaisuuksin, olemme loppujen lopuksi kaikki samanlaisia. Olen kuullut puhuttavan t\u00e4st\u00e4 kuinka pohjoisen avaruus asettaa arvot uuteen uskoon.<\/p>\n
<\/p>\n
Mutta el\u00e4m\u00e4 voi yll\u00e4tt\u00e4\u00e4, lapin maaginen taika on ohjannut minut oikeaan m\u00f6kkiin. Kaikista maailman m\u00f6keist\u00e4, juuri t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 koko ajanlaskun kaarella, kesken tavanomaisen saunanl\u00e4mmityksen, puuvaraston takaa tekem\u00e4ni l\u00f6yt\u00f6 saa mieleni sekaisin. Onko se lapinhulluutta, alle viikon yksinolemisen seuraus vai onko universumi p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt saada tuntemaan itseni ainutkertaiseksi. Minut, kaikista juuri minut.
\nOlen kiireinen ihminen kiireisess\u00e4 maailmassa, nytkin mukanani on luonnoslehti\u00f6it\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti pulpahtavien ideoiden varalta. Muutamia kangastilkkuja, sakset, ompelutarvikkeet, akvarellipaperia, vesiv\u00e4rit, pensseleit\u00e4. Melkein otin vett\u00e4kin mukaan maalaustarpeisiin, mutta periaatteella \u201dmiksi ottaa hiekkaa Saharaan\u201d, vett\u00e4h\u00e4n saan ymp\u00e4r\u00f6ivist\u00e4 kinoksistakin, jos vesijohto tekee pakkaskepposet. Kulta ja hopeatussit, muistiinpanov\u00e4lineet. Kaikkea mit\u00e4 ihminen tarvitsee jotta viihtyy viikon itsekseen. Viulun olisin ottanut mukaan mutta ajattelin yst\u00e4v\u00e4llisesti olla aiheuttamatta l\u00e4hitunturilla vaeltaville lumivy\u00f6ry\u00e4 soitollani.
\nT\u00e4m\u00e4 l\u00f6yt\u00f6 tulee silmiini aivan puupinon takaosasta pohjalta, havittelin siell\u00e4 k\u00f6ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4 mukavann\u00e4k\u00f6ist\u00e4 k\u00e4kkyr\u00e4puuta maalausaiheekseni. Tutkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00f6\u00e4ni ja hengitykseni salpautuu. Voin sanoa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tilanne on sellainen josta voi sanoa \u201den usko silmi\u00e4ni\u201d. T\u00e4m\u00e4 l\u00f6yt\u00f6 sekoittaa minut t\u00e4ysin. Pakottaen itseni rauhoittumaan menen matkakassini luo, etsin sielt\u00e4 sopivia tarvikkeita toteuttaakseni sekunnissa p\u00e4\u00e4h\u00e4ni ilmestyneen idean. Olen hyvin spontaani , tartun hetkeen, saan outoja ongelmanratkaisup\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 mieleeni. Toimin \u00e4killisen inspiraation pohjalta, teen paljon asioita joita en muuten saisi aikaan. Aina ne eiv\u00e4t ole maailman j\u00e4rkevimpi\u00e4 asioita, mutta uskon vahvasti sanontaan \u201dluova ei tied\u00e4 tyhj\u00e4\u00e4 hetke\u00e4\u201d. Niin alan ahkeroida suuren innostuksen ja ep\u00e4uskon valtaamana.<\/p>\n
<\/p>\n
Olen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt k\u00e4yd\u00e4 Norjan puolella. Sanoin l\u00e4htiess\u00e4ni lomalle ty\u00f6kavereille ett\u00e4 k\u00e4yn Tromssassa. Olenkin nyt saanut netist\u00e4 paljon tietoa Tromssasta, jos joku minulta kysyisi sielt\u00e4, enk\u00e4 olisikaan p\u00e4\u00e4ssyt sinne asti vaan olisin ollut sulkeutuneena m\u00f6kkiin koko viikoksi.
\nSaavun autollani juuri Kilpisj\u00e4rven takana sijaitsevalle Norjan raja-asemalle. Nopeusrajoitus on 30 km tunnissa. Jalkalihakseni \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kontrolloituna, kevyesti kaasupolkimella yrit\u00e4n lipua sallittua vauhtia rajan yli. Syd\u00e4meni takoo niin ett\u00e4 se saa melkein auton heilumaan, j\u00e4nnityksenhiki luultavasti huurtaa auton ikkunat. Puristan rattia katsomatta ymp\u00e4rilleni, tuijotan vain tiet\u00e4 edess\u00e4ni ja nopeusmittaria. Kuinka silloin voisin huomata ett\u00e4 minulle n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n punaista valoa, ajan vain eteenp\u00e4in niin kuin kunnon kansalainen. Kuulen jonkinlaisen h\u00e4lytys\u00e4\u00e4nen, vilkaisen peruutuspeiliin ja huomaan ett\u00e4 tullimiesten k\u00e4yt\u00f6s on muuttunut. He juoksevat rajavartioston autolle p\u00e4in.<\/p>\n
<\/p>\n
Samasta spontaaniudesta kuin \u00e4killiset, j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4t reaktioni, painan kaasun pohjaan ja l\u00e4hden kurvaamaan. Norjan puolella tiet muuttuvat todella kiemuraisiksi, kallionleikkaukset kehyst\u00e4v\u00e4t varmasti upeita maisemia joita en nyt ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti ehdi ihastella. Auto on v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 luistaa kaarroksissa pitkin ja poikin, ylinopeutta on roimasti ja se korostuu t\u00e4llaisella pakkaskelill\u00e4. Huomaan tien oikealla puolella mets\u00e4tienhaaran, ja saan osumaan auton sille, en onneksi tienhaarassa kasvavaan vaivaiskoivuryteikk\u00f6\u00f6n. Ajan niin pitk\u00e4lle kuin pystyn, sammutan auton, kaappaan virta-avaimen, tavarani mukaani ja paukautan oven kiinni. L\u00e4hden juoksemaan lumiseen mets\u00e4\u00e4n, kalliot kohoavat ymp\u00e4rill\u00e4ni ja ymm\u00e4rr\u00e4n, etten voi edet\u00e4 pidemm\u00e4lle. Puuskutan ja saan ysk\u00e4npuuskia, ehk\u00e4 en siksi, ettei vartaloni rakenne ole ollenkaan juoksijalle suunniteltu, vaan siksi ett\u00e4 kirpe\u00e4 pakkanen saa keuhkoni kouristelemaan. Juuri siin\u00e4 kun kaksinkerroin taipuneena ihmettelen mit\u00e4 oikein \u00e4sken tapahtui.
\nKuulen autonovien paukahdukset ja koiran haukahduksen. Kuulen selv\u00e4sti ett\u00e4 \u00e4\u00e4net tulevat minua kohti, vaikka syd\u00e4meni ly\u00f6nnit kuulostavat korvissani rummunly\u00f6nneilt\u00e4. Muutenkin sekavaan mieleeni sekoittuu itse suuren Griegin Vuorenpeikkojen tanssin mahtava musiikki. Melkein toivon ett\u00e4 minua l\u00e4hestyv\u00e4t karvaiset, n\u00e4lk\u00e4iset, valtavat vuorenpeikot, jotka varmasti asustelevat n\u00e4iden kallioiden uumenissa, kuin minulle valoa vilautelleet tullimiehet. Mutta nyt ei ole kyse minun toiveestani.<\/p>\n
<\/p>\n
Tullirakennuksessa minut on pyydetty yst\u00e4v\u00e4llisesti kuulusteluun. Kerron ett\u00e4 en huomannut pys\u00e4htymismerkki\u00e4, ja kyll\u00e4, olen vain turisti. Minua inspiroi valtavasti ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 kauneus. Ker\u00e4\u00e4n kuvin ja luonnoksin suunnittelemiini asusteisiin ideoita, ja siksi juoksin valtaisan huuman siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 Norjan puolella lumiseen mastoon. Olen tunteellinen ihminen, jonka pit\u00e4\u00e4 saada olla yht\u00e4 hengitt\u00e4v\u00e4n ja sykkiv\u00e4n \u00c4iti Maan syliss\u00e4.
\nSe, miksi ajoin niin kovaa ylinopeutta vain vahvistaa kertomustani vahvasti tuntevasta ja olemassaolosta huumaantuvasta persoonasta. Ajokorttini tutkitaan, ja minulle tehd\u00e4\u00e4n jokseenkin perusteellinen tutkimus. Vaatteeni ja matkatavarani tutkitaan l\u00e4pikotaisin. Olisi pit\u00e4nyt uusia kulunut nuhruinen meikkipussini, koska en tiennyt senkin joutuvan niin suuren kiinnostuksen kohteeksi. Sit\u00e4 ravistellaan ja jopa huulipunahylsyni tutkitaan. K\u00e4nnykk\u00e4ni valokuvat ja tekstiviestit avataan, suostumuksellani tietenkin. Hieman nyt nolottaa kun selfieiss\u00e4 olin ajatellut enemm\u00e4n tunnelmaa kuin niiden julkaistamista Norjan tullissa. Jopa kurkkupastillirasiani kaadetaan p\u00f6yd\u00e4lle. En tied\u00e4 voinko sy\u00f6d\u00e4 niit\u00e4 en\u00e4\u00e4, sill\u00e4 tullikoira mielest\u00e4ni nuuhkiessaan niit\u00e4 lipaisi salaa kielell\u00e4\u00e4n yht\u00e4 pastillia. Min\u00e4 kyll\u00e4 huomasin sen.<\/p>\n
<\/p>\n
Lopuksi saan luvan pakata tavarani matkakassiin, joka sekin on tutkittu sisuskangasta my\u00f6ten. Napitan paitapuseroni kaikki napit n\u00e4enn\u00e4isen rauhallisena vaikka joka ikinen soluni tykytt\u00e4\u00e4. Korostetun rauhallisesti napitan viel\u00e4 hihojen napit, jotka yleens\u00e4 j\u00e4t\u00e4n auki.
\nVed\u00e4n niskaani paksun ulkovaatekerroksen, minut saatetaan autoni luo. N\u00e4en ett\u00e4 sekin on tutkittu ja koirapoliisi on juuri palkitsemassa tarkkaa apulaistaan. Apulainen saa kiitokseksi haukahduksen ja koirapoliisi hakee itselleen luun. Hyvin hoidettu Watson. Heh, n\u00e4in siis toimii ajatuksenjuoksuni yll\u00e4tt\u00e4viss\u00e4 tilanteissa, ja ihan kuin pohjoisen lumo toisi lis\u00e4\u00e4 uutta mahtavaa luovaa voimaa minuun.<\/p>\n
<\/p>\n
K\u00e4ynnist\u00e4n auton ja kuin transsissa l\u00e4hden jatkamaan matkaani. Ajan parisataa kilometri\u00e4 upeissa maisemissa, pys\u00e4hdyn v\u00e4lill\u00e4 ihastelemaan ja valokuvaamaan henke\u00e4salpaavia vuonoja, joiden rinnalta nousevat valtavat vuorensein\u00e4m\u00e4t kuin leikattuina. Kulmikkaina, massiivisina, uljaina. Monissa paikoin vuorensein\u00e4m\u00e4t kohoavat niin korkealle, ettei niit\u00e4 voi katsoa autonikkunasta, enk\u00e4 kyll\u00e4 pysty oikein liev\u00e4sti niskavaivaisena katsomaankaan. Taidan ostaa jostain muutaman postikortin, jos niit\u00e4 viel\u00e4 kovin nykyaikaisessa Norjassa myyd\u00e4\u00e4n. Netist\u00e4 kuvan tulostaminen on my\u00f6s vaihtoehto, ja itsens\u00e4 voi k\u00e4tev\u00e4sti photoshopata kuvaan vaikka kuinka hienoissa talvitamineissa. Ajankohtaista olisi poseerata nyt laskettelusuksien kanssa tulossa vuorenrinnett\u00e4 pitkin. Laitetaan toteutettavien ideoiden listalle.<\/p>\n
<\/p>\n
Netti toimii ja yhdell\u00e4 pys\u00e4hdyspaikalla saan loistavan idean, vuokraan yhden m\u00f6kin t\u00e4st\u00e4 matkalla Tromssaan. L\u00f6yd\u00e4n tiedot m\u00f6kist\u00e4, ja saan siirretty\u00e4 vuokrasumman tililt\u00e4ni vuokraajalle.
\nOn k\u00e4tev\u00e4\u00e4 etten ole j\u00e4\u00e4nyt asemalle tietotekniikan junasta vaan roikun mukana ja olen aina opiskellut lis\u00e4\u00e4 uuden matkalipun tienaten k\u00e4nnyk\u00f6iden nopeasti muuttuvalla radalla. Min\u00e4 osaan kun haluan.<\/p>\n
<\/p>\n
L\u00f6yd\u00e4n m\u00f6kkini. Se on vaaleansininen valkoisine ikkunanpielineen, m\u00f6kit ovat mukavassa rykelm\u00e4ss\u00e4. Muutamien m\u00f6kkien pihoilla n\u00e4kyy olevan parkkeerattu autoja. Ohjaan autoni katoksen alle, jossa on lumenluontiv\u00e4lineit\u00e4, mutta pikkuinen autoni saa hyv\u00e4n suojan jos lumimytr\u00e4kk\u00e4 iskee. Ovikoodin n\u00e4pytelty\u00e4ni saan avainluukun auki, ja siell\u00e4h\u00e4n luvattu m\u00f6kinavain odottaa. Loksautan oven auki ja asettaudun uuteen v\u00e4liaikaiseen kotiini.<\/p>\n
<\/p>\n
L\u00e4mmin kahvi saa minut l\u00e4mpi\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sis\u00e4lt\u00e4ni alkaa purkautua j\u00e4nnityksen ja kaiken tapahtuneen aiheuttama puristus. Kehoni alkaa hytky\u00e4 ja ihmeellinen kantava tunne saa minut valtaansa. Nauru alkaa pursuta sisimm\u00e4st\u00e4, ja se ottaa kehoni valtaansa. Alan nauraa ja helpotuksen itku pursuaa silmist\u00e4ni. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 itken ja nauran aivan sekop\u00e4isen\u00e4, t\u00e4m\u00e4 on ihan hullua. Min\u00e4, tavallinen ihminen, olen p\u00e4\u00e4tynyt t\u00e4llaiseen tilanteeseen. Uskomatonta, onnekasta tuuria, mutta itkunaurusta selvitty\u00e4ni p\u00e4\u00e4ni alkaa selvit\u00e4. Olen selvinnyt. Mit\u00e4 ihmett\u00e4 min\u00e4 nyt teen, en voi kysy\u00e4 kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
<\/p>\n
Samassa kuulen ett\u00e4 helikopterin sytkytt\u00e4v\u00e4 \u00e4\u00e4ni l\u00e4hestyy vuonoa pitkin, vuorten sein\u00e4m\u00e4t tehostavat \u00e4\u00e4nen moninkertaiseksi. Kurkistan verhonraosta, mutta vet\u00e4ydyn nopeasti m\u00f6kin ikkunattomaan nurkkaan. Kopteri l\u00e4hestyy niin nopeasti ett\u00e4 en voi en\u00e4\u00e4 sammuttaa valoja, se her\u00e4tt\u00e4isi huomiota. Antaa valon palaa, minulla ei ole mit\u00e4\u00e4n pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4.
\nHelikopteri kiert\u00e4\u00e4 niin l\u00e4helt\u00e4 ett\u00e4 voisin kuvitella n\u00e4kev\u00e4ni lent\u00e4j\u00e4n silmienv\u00e4rinkin jos vain olisi esteet\u00f6n n\u00e4k\u00f6yhteys. Vilkuttaisinko, vai tervehtisink\u00f6 k\u00e4tt\u00e4 lippaan vieden. En osaa p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4. J\u00e4hmetyn paikoilleni, odotan, ja kuuntelen paikoillani kun kopterin \u00e4\u00e4ni alkaa hiljalleen loitota. Kuulen ett\u00e4 se kiertelee ja kaartelee, kunnes lopulta \u00e4\u00e4ni vaimenee kokonaan. Aikaa kuluu.
\nOlen varmistanut ett\u00e4 ovi on lukossa, verhot kiinni. Varalta laitan k\u00e4nnyk\u00e4nkin matkakassiini, ettei se kuvaa jonkin ovelan vakoiluohjelman avulla. Vaihdan ylleni l\u00e4mp\u00f6isen flanelliasun ja pujotan jalkaani villasukat. Tunnen vahvasti pohjoisen luovan voiman itsess\u00e4ni.<\/p>\n
<\/p>\n
Otan kassista sakset ja alan ratkoa paitapuserostani irti kaikki napit. Tahdon n\u00e4hd\u00e4 ne kaikki t\u00e4ss\u00e4 ja nyt. Puran napeista niihin itse ompelemani p\u00e4\u00e4llykset yhden kerrallaan. Ihme ettei tullinv\u00e4ki kiinnitt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n huomiota nappien ep\u00e4tasaiseen ompeluj\u00e4lkeen ja tursuaviin langanp\u00e4ihin. Otan niiden sis\u00e4ll\u00f6n varovasti sormieni v\u00e4liin ja asettelen ne riviin p\u00f6yd\u00e4lle.<\/p>\n
<\/p>\n
Siin\u00e4 ne ovat ja s\u00e4ken\u00f6iv\u00e4t kuunvalossa, timantit, jotka l\u00f6ysin sattumalta er\u00e4maam\u00f6kin puupinosta. Ne tosiaan kimaltelevat kuin pohjoisen pakkashanki maaliskuun auringossa.<\/p>\n
<\/p>\n
Onko t\u00e4ss\u00e4 novellissa ainesta voittajaksi? Tutustu muihinkin novelleihin<\/a> ja \u00e4\u00e4nest\u00e4 alta suosikkiasi.<\/p>\n<\/code><\/p>\n