Mika Riihiaho<\/p>\n
<\/p>\n
Tammikuisen tuiskumyr\u00e4k\u00e4n j\u00e4lkeinen aamu alkoi hitaasti valjeta. Ensin auringon punerva alkoi hyv\u00e4ill\u00e4 tykkykuusten latvoja antaen kohta valoa jo rungonmy\u00f6t\u00e4isesti painuneiden raskaiden lumipeitteisten oksienkin p\u00e4\u00e4lle. Nainen tarpoi hitaasti lumikengill\u00e4\u00e4n pehme\u00e4ss\u00e4 lumessa vaaran etel\u00e4rinnett\u00e4. Mukana kahlasi h\u00e4nen uskollinen toverinsa, jo nuoruuden p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 ohittanut mustavalkoinen spanieli. Enimm\u00e4kseen verkasliikkeinen lemmikki seuraili naisen tekem\u00e4\u00e4 jotosta, v\u00e4list\u00e4 koira teki pieni\u00e4 poikkeamia em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 jaloista nuuhkien lunta, saattoi hetken kaivella jotain lumen alta vainuamaansa.<\/p>\n
<\/p>\n
Parivaljakko kaarsi vaaran rinteest\u00e4 alasp\u00e4in, kohti vanhoja pajukoituneita viljelyksi\u00e4. Entiset pellot sijaitsivat kahden vaaran v\u00e4lisess\u00e4 laaksossa. Puiden lomassa h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4 vanhaa viljelystien aukkoa oli helpompi seurata. Vieress\u00e4 muutamien tihe\u00e4ss\u00e4 seisovien kuusien takaa kuulsi kymmenkunta vuotta sitten hakattu aukea, jossa sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 hangen pinnan puhkaisi kuusentaimien latvuksia.<\/p>\n
<\/p>\n
L\u00e4hell\u00e4 vanhojen viljelysten reunaa, hakkuuaukean laidassa, koira pys\u00e4htyi \u00e4kisti ja tuijotti eteens\u00e4. Edess\u00e4 ei n\u00e4kynyt mit\u00e4\u00e4n. Koira vingahti. Sitten se piti hetken toista etutassuaan ilmassa, aivan kuin empien astuako em\u00e4nn\u00e4n turvalliselta lumikenk\u00e4j\u00e4ljelt\u00e4 sivuun. Pienen hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 se uskaltautui hypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n upottavaan hankeen ja kuono lunta viist\u00e4en kahlasi viiden, kuuden metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n naisesta. Spanieli ty\u00f6nsi nokkansa lumeen, syvemm\u00e4lle ja syvemm\u00e4lle, p\u00e4\u00e4steli aivastusta muistuttavia \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja otti lopulta etutassunsa avuksi. Nuuski, murahti ja alkoi kaivaa.<\/p>\n
<\/p>\n
Nainen seurasi huvittuneena seuralaisensa toimia. Jotain tummaa alkoi pilkist\u00e4\u00e4 lumen alta. Etutassujen ty\u00f6skentelytahti kiivastui, esiin tuli yh\u00e4 enemm\u00e4n tummaa…kovaa…sitten pehme\u00e4\u00e4…kangasta. Naistakin alkoi l\u00f6yt\u00f6 kiinnostaa. H\u00e4n harppoi v\u00e4h\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksi.<\/p>\n
<\/p>\n
Takki. Takin hiha. Kinnas. Ranne. Ihmisen ranne.<\/p>\n
<\/p>\n
— Komisario Erkki Lehto ryhtyi kaapimaan varovasti lunta ruumiin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja ymp\u00e4rilt\u00e4, sentti sentilt\u00e4, huolella. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4inen kerros oli kevytt\u00e4 viti\u00e4, alla hiukan tuiskuttanutta, kerroksittain pakkautunutta lunta. Lehdon pari, Ahti Lampi, otti kuvia.<\/p>\n
<\/p>\n
Ruumis oli kuusikymppinen mies. Pukeutunut tummanruskeaan, paikallisesti niin tyypilliseen Jahti-Jakt mets\u00e4stysasuun ja saman sarjan oranssiin hirvipipoon. Toisessa, kehon alle j\u00e4\u00e4neess\u00e4 k\u00e4dess\u00e4 miehell\u00e4 oli musta nahkakinnas. Toinen k\u00e4sine oli hangella erill\u00e4\u00e4n ruumiista, sill\u00e4 se oli irronnut vainajan k\u00e4dest\u00e4 koiran temmelt\u00e4ess\u00e4 l\u00f6yd\u00f6ksens\u00e4 kanssa ennen kuin koiran ulkoiluttaja oli ehtinyt est\u00e4m\u00e4\u00e4n suuremmat tutkintaa vaikeuttavat vahingot. Jalassa onnettomalla oli kumisaappaiden lis\u00e4ksi Er\u00e4-lehden testivoittajaksi selviytyneet ranskalaiset lumikeng\u00e4t. Eip\u00e4 tullut t\u00e4st\u00e4 miehest\u00e4 voittajaa, ajatteli ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 hieman kyynistynyt Lehto.<\/p>\n
<\/p>\n
Paikallisen s\u00e4\u00e4aseman tiedot vahvistivat, ett\u00e4 uhrin p\u00e4\u00e4lle kertynyt lumi oli tullut aamuy\u00f6n ja aamun aikana. Ensin oli tuiskuttanut melko lauhaa lunta, sitten s\u00e4\u00e4 oli pakastunut ja lumisade oli muuttunut vitisemm\u00e4ksi, kevyeksi pumpulimaiseksi h\u00f6tylumeksi. Kaikkiaan lunta oli kertynyt noin 15 sentti\u00e4, joihinkin tuulen kinostamiin kohtiin enemm\u00e4nkin. Aika tuore tapaus siis.<\/p>\n
<\/p>\n
Kertyneen lumen alta tapahtumapaikalla h\u00e4\u00e4m\u00f6tti moottorikelkan j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 uria. Tarkemmin j\u00e4lki\u00e4 tutkiessaan Lehto ja Lampi pystyiv\u00e4t seuraamaan maastossa kulkeneen kelkan reitin. Se oli poikennut l\u00e4heiselt\u00e4 turistien suosimalta kelkkareitilt\u00e4 kohti hyl\u00e4ttyj\u00e4 viljelyksi\u00e4, ylitt\u00e4nyt suopeltojen alavimmalla kohdalla kulkevan puron, jatkanut matkaansa viljelyksille johtavaa tieuraa kohti kuusilla istutettua taimikkoa, jossa se oli ajellut ristiin rastiin. Sitten se oli jyrk\u00e4sti k\u00e4\u00e4ntynyt kohti ruumiin l\u00f6yt\u00f6paikkaa. Aivan kuin kelkka olisi ensin t\u00f6rm\u00e4nnyt uhriin, pakittanut ja t\u00f6rm\u00e4nnyt uudestaan. Ei voi olla. Olihan n\u00e4ill\u00e4 tienoilla ajettu kyll\u00e4 kelkalla suden, ahmankin p\u00e4\u00e4lle. Ensin jahdattu uupunut el\u00e4in henkihieveriin, sitten jyr\u00e4tty useita kertoja yli. Poromiesten tekosia? Tai muiden petoel\u00e4imi\u00e4 vihaavien. Mutta ett\u00e4 ihmisen p\u00e4\u00e4lle!<\/p>\n
<\/p>\n
Lopulta kulkuneuvo oli palannut kelkkareitille ja k\u00e4\u00e4ntynyt kohti l\u00e4heist\u00e4 laskettelukeskusta, jonka juurella sijaitsee paljon lomam\u00f6kkej\u00e4. Reitill\u00e4 uudet hurjap\u00e4\u00e4t olivat jo antaneet peukaloidensa puhua kaasutellessaan tuoreen lumen peitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 leve\u00e4ll\u00e4 baanalla. J\u00e4lkien seuraaminen oli mahdotonta!<\/p>\n
<\/p>\n
Pahus, kun ei olisi satanut lunta, ajatteli Lehto. Niin ja jos Suomessakin moottorikelkan telamatossa olisi pakollinen rekisterinumero tai muu vastaava tunniste, niin t\u00e4m\u00e4h\u00e4n olisi helppoa. Jos ja jos. Kelkan tarkka yksil\u00f6inti on hankalaa, vaikka joku olisi sen n\u00e4hnytkin. Kulkupelit ovat kesken\u00e4\u00e4n hyvin samann\u00e4k\u00f6isi\u00e4, rekisterikilpi on mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pieni ja kiinnitetty kelkan rungon sivuun juuri kuljettajan s\u00e4\u00e4ren kohdalle. Valvontakamerakaan ei tunnistaisi kelkkaa, saati kuskia.<\/p>\n
<\/p>\n
Hiukan turhautuneina tutkijat ryhtyiv\u00e4t viel\u00e4 siirtelem\u00e4\u00e4n lunta laajemmin uhrin l\u00f6yt\u00f6paikan ymp\u00e4rilt\u00e4. Lunta kaapiessaan Lehto havaitsi l\u00e4heisen m\u00e4nnyn kyljess\u00e4 tuoreen osumaj\u00e4ljen. Parkkia oli irronnut melkoinen kappale aivan puun vaaleaan nilakerrokseen saakka. Puun juurelta l\u00f6ytyi kaksi keltamustavihre\u00e4\u00e4 muovinkappaletta, toinen isompi, noin 15 x 15 sentti\u00e4, ja toinen pienempi.<\/p>\n
<\/p>\n
Tarkemmissa tutkimuksissa ruumiista l\u00f6ytyi ruhjeita. Vasen polvi oli l\u00e4hes murskaantunut ja saman jalan s\u00e4\u00e4ri oli poikki. Vasemmassa kyljess\u00e4 oli violetin v\u00e4risi\u00e4, l\u00e4hes mustanpuhuvia verenpurkaumia, nelj\u00e4 kylkiluuta oli murtunut, kasvoissa oli lievi\u00e4 ruhjeita. Lopullinen kuolinsyy oli vakava keuhkovamma. Mutta erityisen mielenkiintoisia patologin mielest\u00e4 olivat sel\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4t poikittaiset, s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaiset mustelmaiset viirut, aivan kuin joku telamatolla varustettu laite olisi vy\u00f6rynyt uhrin yli.<\/p>\n
<\/p>\n
Ruumis tunnistettiin paikalliseksi is\u00e4nn\u00e4ksi, Antti Heinil\u00e4ksi. Naapureiden mielest\u00e4 mukava mies, tavallinen mets\u00e4styst\u00e4, kalastusta ja mets\u00e4t\u00f6it\u00e4 harrastanut pohjoissuomalainen \u00e4ij\u00e4. Oli h\u00e4n toki lukion k\u00e4yty\u00e4\u00e4n opiskellut mets\u00e4alaa ja sen j\u00e4lkeen tehnyt monenmoista. H\u00e4n oli asunut kotitilallaan pieness\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4, ty\u00f6skennellyt enimm\u00e4kseen kausity\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4 Mets\u00e4hallituksen leiviss\u00e4, suunnitellut leimikoita, kulkenut aikanaan pystymitassa, laskenut kiintokuutioita tukkilanssissa, opastanut mets\u00e4nistuttajia, raivaajia ja matkailijoitakin. L\u00e4hitienoolle oli rakennettu viime vuosikymmenten aikana vaellusreittej\u00e4 ja laavuja, kunnostettu autiotupia, entis\u00f6ity tammukkapuroja, rakennettu siltoja, virkistysalueita ja sen sellaista. Ne olivat olleet Antille mieluisia hommia.<\/p>\n
<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4nkumppania Antti ei ollut l\u00f6yt\u00e4nyt. Naapurin rouvan mukaan ottajia olisi kyll\u00e4 ollut – erityisesti se yksi komentelevainen, omasta rallitallista haaveileva nainen – mutta Antti oli ollut t\u00e4ss\u00e4 suhteessa tarkka. Morsiamen olisi kuulemma pit\u00e4nyt olla naisellinen, raitis, ensikertalainen, ehdottoman rehellinen ja uskollista sorttia, osata nylke\u00e4 kotiin repussa kannettu teeri ja perata ne harjukset ja taimenet, joita Antti mieluusti pyydysti.<\/p>\n
<\/p>\n
Yst\u00e4v\u00e4llinen, vaatimaton, leppoisa, yhteisty\u00f6haluinen olivat adjektiiveja, joita Lehto kuuli vainajasta. Mutta tarkka omaisuudestaan ja naapurin is\u00e4nn\u00e4n mukaan Anttia oli harmittanut se, ett\u00e4 annettuaan luvan rakentaa kelkkailureitti mailleen, reilun puolenkilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n asuintalostaan, kelkkailijat luvatta poikkesivat tuon tuostakin reitilt\u00e4 ja suuntasivat kohti Antin kotia.<\/p>\n
<\/p>\n
Muitakin harmeja Antilla oli naapureiden mukaan ollut. Reilu vuosikymmen sitten h\u00e4n oli kielt\u00e4ytynyt myym\u00e4st\u00e4 talonsa vierest\u00e4 maapalaa er\u00e4\u00e4lle rakennustoimintaa harjoittavalle kaupunkilaiselle. Ostaja oli havitellut noin viidest\u00e4 kymmeneen hehtaarin maa-alaa. Olisi kuulemma halunnut rakentaa loma-asunnon, aika hulppean sellaisen ja hankkia lis\u00e4ksi nyky\u00e4\u00e4n muodissa olevan puuhapalstan, kuten mies oli kuvaillut. Lopulta kaksikin hehtaaria olisi riitt\u00e4nyt, mutta Antti ei ollut suostunut myym\u00e4\u00e4n. Olisi tullut liian l\u00e4helle. Ostaja suutahti. Oli Antin kertoman mukaan tottunut saamaan sen, mit\u00e4 halusi.<\/p>\n
<\/p>\n
Myymisen sijaan Antti oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt uudistaa vanhoja metsi\u00e4\u00e4n hakkaamalla pieni\u00e4 aukkoja. Paikallisen mets\u00e4nhoitoyhdistyksen neuvoja kertoi, ett\u00e4 Antti oli Mets\u00e4keskuksen suosituksia noudattaen j\u00e4tt\u00e4nyt mukavia pieni\u00e4 metsik\u00f6it\u00e4 lintujen ja j\u00e4nisten piileskell\u00e4. Samoin niin sanotuiksi mets\u00e4lakikohteiksi oli j\u00e4tetty kaksi l\u00e4hdett\u00e4 ja lehtomaisema, luontoa halusi mies kunnioittaa. Tunnollisena miehen\u00e4 h\u00e4n oli hakenut kunnalta, l\u00e4heiselt\u00e4 matkailuyritykselt\u00e4 ja naapureilta maisematy\u00f6luvatkin, olihan kyseess\u00e4 monille matkailijoille t\u00e4rke\u00e4 virkistysalue. Hakkuun j\u00e4lkeen alue oli muokattu kevyesti \u00e4est\u00e4en, jotta syvi\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 ei j\u00e4\u00e4nyt maaper\u00e4\u00e4n. Lopuksi Antti oli istuttanut kasket huolella ja harkiten. Sisarelleen mies oli kertonut ajatelleensa t\u00e4m\u00e4n lapsia, joita oli nelj\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 kohoaisi hyv\u00e4 mets\u00e4 sitten, kun Nea, Ville, Aapo ja Sini olisivat varttuneessa i\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Muutaman vuoden kuluttua hakkuista ja istutuksista kaskille oli kasvanut upea marjamaa. Valoa saatuaan mustikat ja vadelmat kukoistivat. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 loppukes\u00e4n aamuna Antin yll\u00e4tykseksi h\u00e4nen pihaansa oli saapunut pari autollista thaimaalaisia marjanpoimijoita oransseilla postin v\u00e4reihin maalatuilla Toyotoillaan. My\u00f6hemmin Antti oli kertonut naapureilleen, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 innokkaat ja hymyilev\u00e4iset marjastajat olivat anteeksipyydellen l\u00e4hteneet h\u00e4nen kerrottuuaan kasken olevan liian l\u00e4hell\u00e4 taloa. Mutta t\u00e4m\u00e4 pyynt\u00f6 ei ollut tehonnut suomalaiseen marjastajaan. H\u00e4n oli pys\u00e4k\u00f6inyt suuren, mustan maastoautonsa Antin pihatien liittym\u00e4\u00e4n parinkymmenen metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n talosta. Kovin m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen nainen oli ilmoittanut oitis Antin n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli jokamiehen oikeudet, joten turha estell\u00e4. No mit\u00e4p\u00e4 siin\u00e4, niinh\u00e4n se oli, oli is\u00e4nt\u00e4 harmitellut. Naisen maasturi alkoi olla tuttu n\u00e4ky tien laidassa. Pian auton ja marjastajan havaittuaan muutkin marjanpoimijat olivat opastuneet paikalle. Ei Antti ollut itse ehtinyt saada viereisen kasken mustikoista ja vadelmista juuri mit\u00e4\u00e4n – massiivisen mies- ja naisylivoiman edess\u00e4 oli n\u00f6yrrytt\u00e4v\u00e4. Vain muutama usein n\u00e4hty auton rekkari oli j\u00e4\u00e4nyt Antin ja naapureiden saaliiksi. Kaupunkilaisia.<\/p>\n
<\/p>\n
My\u00f6hemmin syksyll\u00e4, mets\u00e4stysaikaan, sama musta auto oli ollut pys\u00e4k\u00f6ityn\u00e4 Antin talon l\u00e4hist\u00f6lle. Laukauksia oli kuulunut l\u00e4hist\u00f6n taloihin silloin t\u00e4ll\u00f6in. Mets\u00e4styslupa oli vain kyl\u00e4l\u00e4isill\u00e4, maasturimiehelle sit\u00e4 ei ollut annettu. \u201cRouva poimii marjat, herra mets\u00e4st\u00e4\u00e4 riistan\u201d, totesivat naapurit Lehdolle. Talvisin Antin kasket olivat muuttuneet kelkkailijoiden testiradaksi. Tasaisiksi lanatut kelkkareitit ja urat oli kuulemma ajan hengen mukaan \u201dniin n\u00e4hty\u201d. Nyt kauppansa tekiv\u00e4t lyhyiden \u201cp\u00e4tk\u00e4kelkkojen\u201d sijasta pitk\u00e4telaiset ja voimakkaat syv\u00e4nlumen mallit. Niill\u00e4k\u00e4\u00e4n ei olisi saanut ajaa urien ulkopuolella muuten kuin maanomistajan luvalla. Antti oli ollut huolissaan kaskelle istuttamastaan taimikosta.<\/p>\n
<\/p>\n
Aluksi Antti ja naapurit olivat pit\u00e4neet reitilt\u00e4 hairahtuneita kelkkailijoita vahinkotapauksina. Niinp\u00e4 maanomistaja oli pystytt\u00e4nyt kasken reunaan kansainv\u00e4lisell\u00e4 kuvasymbolilla varustetun kyltin, jossa oli kelkkailun kielt\u00e4v\u00e4 kuva ja
\nviel\u00e4 lis\u00e4tekstin\u00e4 \u201ctaimikko\u201d. Kerran sitten tuo kieltokyltti oli ajettu kumoon. Se viimeist\u00e4\u00e4n oli saanut Antin ajattelemaan asiaa uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Halusiko joku tehd\u00e4 h\u00e4nelle vartavasten kiusaa? H\u00e4n oli k\u00e4ynyt mieless\u00e4\u00e4n l\u00e4pi kaikki kyl\u00e4l\u00e4iset. Tiet\u00e4\u00e4kseen h\u00e4nell\u00e4 ei ollut vihamiehi\u00e4, is\u00e4vainaansa oli ollut pidetty ukko. Samoin isois\u00e4. H\u00e4n ei ollut saanut mieleens\u00e4 mit\u00e4\u00e4n mahdollista syyt\u00e4 kiusantekoon. Tekij\u00e4n t\u00e4ytyi olla joku muu kuin kyl\u00e4l\u00e4inen. Kuka? Miksi?<\/p>\n
<\/p>\n
SE moottorikelkka tuli aina aamuy\u00f6st\u00e4, oli Antti kertonut kahvitellessaan silloin t\u00e4ll\u00f6in naapureidensa kanssa. J\u00e4lki oli ilmestynyt yleens\u00e4 ensimm\u00e4isen kerran tammikuussa, kun lunta on talvesta riippuen noin puolisen metri\u00e4. Jos lumi on pehme\u00e4\u00e4, se painahtaa kelkan painon alla 20-30 sentti\u00e4 ja aiheuttaa sen, ett\u00e4 juuri lumen pinnan alla tai siin\u00e4 rajakohdassa olevat istutustaimien latvat katkeavat j\u00e4\u00e4dess\u00e4\u00e4n kelkan alle. Talven toinen keikka oli ajettu maaliskuussa, hiihtoloman j\u00e4lkeen. Molempien talven vierailujen aikana tai heti niiden j\u00e4lkeen satoi aina lunta. \u201cSattumaako\u201d, pohti my\u00f6s komisario Lehto.<\/p>\n
<\/p>\n
Mets\u00e4nhoitoyhdistyksen mies kertoi Lehdolle, ett\u00e4 alueen is\u00e4nti\u00e4 suututtivat moottorikelkoilla aiheutetut mets\u00e4vahingot ja selvensi, ett\u00e4 kun latva katkaistaan, taimi pyrkii muodostamaan uuden. Syntyy \u201dpuuntarreja\u201d, haaralatvaisia, kasvuh\u00e4iri\u00f6isi\u00e4 ja pensasmaisia puita, jotka eiv\u00e4t ikin\u00e4 saavuta arvokasta sahapuun muotoa. Mets\u00e4nomistajalle j\u00e4\u00e4 savotasta vain murusia, puusta saa ainoastaan selluaineksen hinnan, jos sit\u00e4k\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli laskenut Antin menett\u00e4neen yhdess\u00e4 aamuy\u00f6ss\u00e4 satoja laaturunkoja, vuosien aikana tuhansia.<\/p>\n
<\/p>\n
Murhatutkimuksen edetess\u00e4 komisario Lehto ajeli kaverinsa Sepon luokse, jonka tiesi olevan haka kelkka-asioissa. N\u00e4hty\u00e4\u00e4n moottorikelkan muovinkappaleet vastaus tuli kuin apteekin hyllylt\u00e4. Lynx Boondocker, ainakin 2016- mallissa t\u00e4t\u00e4 muovikatetta. Puunt\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4ksi Boondockeria ammattipiireiss\u00e4 kutsuvat. Ekstreemivehje umpilumeen. Puunt\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4 – kas kun ei ukont\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4 – ajatteli Lehto. Jonkun kelkasta puuttuu pari muovinpalaa.<\/p>\n
<\/p>\n
Lehto n\u00e4pp\u00e4ili itsens\u00e4 nettisivustolle, jossa kelkat ynn\u00e4 muut h\u00e4rvelit vaihtavat omistajaa. Herranjestas t\u00e4t\u00e4 kelkkojen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, satoja ja taas satoja erilaisia. Hakukoneen rajausten j\u00e4lkeen potentiaalisia puunt\u00f6kk\u00e4\u00e4ji\u00e4 alkoi l\u00f6yty\u00e4, mutta viel\u00e4kin liikaa.<\/p>\n
<\/p>\n
Lopulta kaksi kulkupeli\u00e4 kiinnitti Lehdon huomion siin\u00e4, ett\u00e4 kelkoista oli n\u00e4ytetty vain oikea sivukuva. Yleens\u00e4 esill\u00e4 oli molemmat sivuprofiilit. Myyj\u00e4t yksityisi\u00e4. Pikaiset soitot nimett\u00f6m\u00e4n\u00e4 ostelijana. Mahdollisiin puutteisiin kelkanomistajat ottivat vaisusti kantaa. Ensimm\u00e4inen kertoi k\u00e4ytetyss\u00e4 luonnollisesti n\u00e4kyv\u00e4n k\u00e4yt\u00f6n j\u00e4lki\u00e4, enimm\u00e4kseen naarmuja. Toinen kertoi vaihtaneensa vasemman puolen moottorisuojan. Oli kuulemma juuri lis\u00e4ksi huollettu eli todella hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa.
\nLehto ep\u00e4ili nykyhuoltojen ty\u00f6moraalia, jolloin myyj\u00e4 yltyi kehumaan kaupunkinsa huoltoa ammattimaisuudesta. Tulihan se huoltoliikkeen nimikin sielt\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Vierailu valtuutettuun kelkkahuoltoon. Vastaanoton nuorimies muisti asiakkaansa hyvin. Pitk\u00e4aikainen asiakas, joka ajaa yleens\u00e4 v\u00e4h\u00e4n, vaihtaa kelkkansa parin vuoden v\u00e4lein ja on siirtynyt ekstreemiin eli umpiseen.<\/p>\n
<\/p>\n
V\u00e4hitellen kuva alkoi aueta. Yli-innokkaan marjastajan ja mets\u00e4st\u00e4j\u00e4n auto ja huollettu Lynx Boondocker kuuluivat Trafin mukaan samalle menestyksekk\u00e4\u00e4lle miehelle, joka vuosia sitten oli joutunut pettym\u00e4\u00e4n maanahankintapuuhissaan. Jos mies ei saanut haluamaansa, h\u00e4n mit\u00e4 ilmeisimmin ainakin halusi hallita halunsa kohdetta.<\/p>\n
<\/p>\n
Sitten ilmestyi ongelma. Mies, johon j\u00e4ljet n\u00e4yttiv\u00e4t v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti johtavan, oli ollut surman aikana todistettavasti ty\u00f6matkalla Tallinnassa. Komisario Lehto palasi pettyneen\u00e4 l\u00e4ht\u00f6ruutuun. H\u00e4nell\u00e4 oli ruumis, mutta ei tekij\u00e4\u00e4. Ratkaisemattomat jutut kismittiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, t\u00e4st\u00e4 piti tulla viimeinen askel kohti ylikomisarion virkaa.<\/p>\n
<\/p>\n
— Huhtikuisen iltap\u00e4iv\u00e4n aurinko kohotti l\u00e4mp\u00f6tilan jo reilusti plussalle. Nainen kulki koiransa kanssa sohjoisessa lumessa, vanhan viljelystien uraa vaaran etel\u00e4rinnett\u00e4 alas, kohti hyl\u00e4ttyj\u00e4 suoviljelyksi\u00e4. Tien vieress\u00e4, hakkuuaukon kohdalla, nainen ja koira pys\u00e4htyiv\u00e4t ja katselivat kaskelle. Lumi hupeni silmiss\u00e4. Sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ponnahteli esiin lumesta vapautuvia kuusenlatvoja. Nainen hym\u00e4hti, komensi tottuneesti koiraansa ja poimi viestin puhelimestaan: \u201cKelkkanne huolto on valmis\u201d.<\/p>\n
<\/p>\n
Onko t\u00e4ss\u00e4 novellissa ainesta voittajaksi? Tutustu muihinkin novelleihin<\/a> ja \u00e4\u00e4nest\u00e4 alta suosikkiasi.<\/p>\n<\/code><\/p>\n