Samuli Putro tietää, kuinka yleisölle tarjoillaan paras mahdollinen keikka

Samuli Putro esiintyy Qstockin sirkusteltassa lauantaina 31. heinäkuuta klo 18.30. Kuvaaja: Aki Roukala

Samuli Putron kevättalvella ilmestyneen Keskellä kesää -albumin kappaleita yhdistää akustinen sointi ja tietty pienimuotoisuus. Onkin mielenkiintoista, että Putro on koonnut itselleen uuden bändin, joka koostuu rumpalista, kosketinsoittajasta ja sähkökitaristista.

Lue lisää

Nightwishin pitkä odotus päättyy Qstockissa

Nightwishin nykykokoonpano soitti kaksi virtuaalikeikkaa toukokuussa. Yleisön eteen he pääsevät vihdoin Qstockissa.

Kotimainen metallimusiikin suuruus Nightwish ei ole esiintynyt oikean yleisön edessä lähes kolmeen vuoteen, sen nokkamies Tuomas Holopainen laskeskelee. Yhtyeen pitkään odottama ja odotettu maailmankiertue käynnistyy lopulta Qstockista 30. heinäkuuta.

”Koko ajan olemme olleet optimistisia, että kohta pääsemme taas keikkailemaan. Nyt kun se viimeinkin konkretisoituu, lavalla tulee olemaan paljon hymyä. Toivottavasti myös yleisön puolella. Jälleennäkemisen riemua ja kollektiivista iloa elämästä”, Holopainen muotoilee.

Nightwishin yhdeksäs studioalbumi Human. :II: Nature. ilmestyi koronapandemian alkuhetkillä huhtikuussa 2020, ja hulppean maailmankiertueen oli määrä alkaa Kiinasta pari viikkoa myöhemmin. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi.

Lisää päänvaivaa toi se, että basisti Marko Hietala jätti yhtyeen tammikuussa.

”Kaikki olivat tietoisia Markon ongelmista, ja hän oli myös puhunut niistä avoimesti julkisuudessa, mutta kyllä se silti tuli melkoisena yllätyksenä. Siinä piti käydä tiukkaa kädenvääntöä oman itsensä kanssa jatkon suhteen. Marko oli niin iso ja ikoninen pala Nightwishin historiaa, että piti miettiä, pystyisikö häntä korvaamaan, vai olisiko tämä tässä”, Holopainen kertaa.

”Tulimme lopulta siihen tulokseen, että musiikki on se, millä on merkitystä, ja koska musiikkia ja paloa tehdä sitä nimenomaan tällä porukalla on edelleen niin vahvasti, yritetään vielä. Viime kuukaudet virtuaalikeikkoineen ovat osoittaneet, että bändi on yhä toimintakykyinen.”

Uusi basisti Jukka Koskinen on rumpali Kai Hahdon vanha bändikaveri Wintersunin riveistä.

”Kaitsu yhdessä managerien kanssa ehdotti Jukkista ja vakuutti, että tässä olisi taatusti hyvä tyyppi, olihan heillä jo 20 vuoden yhteinen historia takanaan. Emme me missään vaiheessa ketään muuta edes harkinneet”, Holopainen kertoo.

”Saman tien tuli se ajatus, että emme edes lähde hakemaan Markon lauluäänen korvaajaa, koska se on niin ikoninen. Menemme jatkossa kahdella äänellä, Floorilla (Jansen) ja Troylla (Donockley). Sovitamme tietyt biisit uudestaan ja jätämme settilistasta kokonaan ne biisit, jotka ovat niin profiloituneita Markon äänelle.”

Koskinen soittaa Nightwishissä ainakin tulevan kiertueen ajan, eikä asiaa sen pitemmälle ole vielä haluttukaan ajatella.

”Katsotaan, miten tulemme toimeen, ja miltä hänestä tuntuu olla tässä ryhmässä. Tällä hetkellä kaikki näyttää niin briljantille kuin olla ja voi sekä henkilökemian että soittamisen kannalta.”

Suurelle yleisölle uuden basistin henkilöllisyys paljastui vasta toukokuun lopun An Evening with Nightwish in a Virtual World -virtuaalikeikkojen yhteydessä.

Alkuvuodesta lähtien ideoitujen kahden virtuaalikeikan lähtöajatuksena oli, että bändi soittaisi virtuaalitodellisuuteen rakennetussa fantasiamaailmassa, ja että soittajat soittaisivat ennemminkin toisilleen kuin yleisölle. Bändi ikään kuin vain kutsui fanit kärpäsiksi kattoon seuraamaan jamitteluaan mielikuvitustavernaan, Holopainen sanoo.

”Itselleni suurin huoli keikoissa oli se, miten siinä pääsee tunnelmaan, kun joka puolella on pelkästään vihreää ja ainoastaan kolme kameramiestä. Ei yleisöä, ei tehosteita, sama valaistus läpi keikkojen”, hän selvittää.

”Oli kuitenkin hieno huomata, kuinka paljon bändikavereista saa virtaa. Varsinkin nyt, kun emme olleet yli vuoteen nähneet toisiamme. Se yhdessä soittamisen riemu todellakin tuli läpi molemmista keikoista.”

Puolitoistatuntisten virtuaalikeikkojen tarkkaa yleisömäärää on mahdotonta sanoa, koska samalla lipulla on voinut katsoa useampi silmäpari. Arvioiden mukaan katsojia olisi ollut jopa 150 000 – 200 000 per keikka.

”Itseäni lämmitti kovasti se, että lippuja oli ostettu 108 eri maahan. Se on huikea määrä”, Holopainen päivittelee.

Nightwishin keikat normiolosuhteissa ovat perinteisesti paisuneet reilusti yli kaksituntisiksi järkäleiksi, mutta festivaaleilla esiintymisaika on rajallinen. Vaikka Nightwishin 90 minuutin slotti Qstockin perjantai-illassa on festivaalien mittapuulla jopa poikkeuksellisen pitkä, joutuu bändi karsimaan settilistaansa rankalla kädellä. Käytännössä se tarkoittaa balladiosaston jättämistä vähemmälle.

Qstockissa Nightwish on nähty ainoastaan kerran aiemmin, kesällä 2015.

”Mietin äsken, mitä muistoja minulle tulee mieleen siitä keikasta. Yksi ylivoimainen muisto on se, että tapasin ensimmäistä kertaa suuren lapsuuden ja nuoruuden idolini Pate Mustajärven Qstockin backstagella, ja pääsin hänen kanssaan yhteiskuvaan ja vaihtamaan muutaman sanan. Se oli hieno hetki”, Holopainen toteaa.

Anssi Juntto

Kotimainen superkokoonpano Moon Shot odottaa malttamattomana ensimmäistä keikkaansa

Moon Shotin rumpali Mikko Hakila ja kitaristi Jussi Ylikoski ovat vaikuttaneet aiemmin Disco Ensemblessä, basisti Henkka Seppälä Children of Bodomissa ja laulaja Ville Malja Lapkossa.

”Vaikka emme ole päässeet vielä yhtäkään keikkaa soittamaan, olemme bändi, joka elää ja hengittää livestä. Levy on valmis, mutta tuntuu hölmöltä pistää se ulos, jos seuraavaan keikkaan on yhdeksän kuukautta”, Moon Shot -yhtyeen kitaristi Jussi Ylikoski toteaa.

Siinä vaiheessa, kun uudesta suomalaisesta rockin superkokoonpanosta Moon Shotista kerrottiin julkisuuteen tammikuussa 2020, bändi oli ehtinyt olla kasassa ja työstää esikoisalbumin materiaalia yhdessä yli puolen vuoden ajan. Ylikosken ensimmäiset biisinaihiot taas olivat talvelta 2018.

Viimeisten puolentoista vuoden aikana Moon Shotin ympärillä onkin sitten tapahtunut harmittavan vähän koronan sotkettua suunnitelmat: Albumin julkaisua on jouduttu siirtämään, ja keikkailun aloittaminen on lykkääntynyt.

Albumi julkaistaan näillä näkymin vasta loppuvuodesta, mutta ensimmäiset singlelohkaisut Big Bang ja Blood Looks Cool ovat antaneet esimakua Moon Shotin isosoundisesta ja melankolisesta rockista. Kolmas single Confession musiikkivideoineen julkaistaan tänään perjantaina.

Jos Ylikosken edellinen bändi Disco Ensemble oli tehnyt musiikkinsa pitkälti treenikämpillä, Moon Shot kokoontui treenaamaan ensimmäisen kerran, kun useamman biisin suuntaviivat olivat jo selvillä. Käytännössä Ylikoski oli työstänyt biiseille demopohjat, joihin Lapkosta tuttu laulaja Ville Malja oli tahollaan loihtinut laulumelodiat ja sanoitukset.

Ylikoski kehuu uutta työtapaa luomistehokkaaksi.

”Treenikämpillä tekemisessä on omat hauskuutensa ja vahvuutensa, mutta se vaatii valtavasti aikaa ja energiaa. Monet hyvät ideat saattavat myös helposti mennä harakoille ihan vain sellaisten käytännön asioiden takia, että joku tietty palikka ei soundaa hyvältä treenikämpillä, vaikka sen todellisuudessa saisi soundaamaan hyvältä, jos se funtsittaisiin ja tehtäisiin huolella”, hän selvittää.

”Kokemus on opettanut. Tämä tapa on ollut tosi palkitsevaa ja antoisaa meikäläiselle. Tässä on saanut toteuttaa itseään. Vastaavasti on joutunut hakkaamaan paljon vähemmän päätä seinään kuin takavuosina.”

Koska levy on ollut jo pitkään julkaisua vaille valmis eikä keikkailemaankaan ole päässyt, on Moon Shot käyttänyt tilanteen hyödyksi ja alkanut valmistella toista levyä saman tien.

”Kyllä se varmasti maksaa itsensä takaisin siinä kohtaa, jos saamme lopulta startattua tämän niin kuin toivomme. Silloin siinä voi käydä niin päin, että meillä ei ole aikaa keskittyä toisen levyn tekemiseen. Nyt sitä aikaa on”, Ylikoski miettii.

Moon Shotin jäsenet ovat aiemmissa bändeissään tottuneet kiertämään ulkomailla, niinpä on selvää, että katseet ovat nytkin maailmalla. Tulevalle syksylle oli jo sovittu Euroopan-kiertue, joka kuitenkin katsottiin järkeväksi siirtää kevättalvelle. Kolmen ja puolen viikon pyrähdyksen aikana on määrä soittaa niin Pohjoismaissa, Keski-Euroopassa ja Isossa-Britanniassa kuin Itä-Euroopassakin.

Keikkailunsa Moon Shotin oli tarkoitus aloittaa näyttävästi isoilla kotimaisilla festivaaleilla viime kesänä, mutta sillä erää festivaalikesä jäi kokonaan väliin. Koska alkukesän festivaalit on tänäkin vuonna jouduttu perumaan, ovat odotukset nimenomaan Qstockin varassa.

”Toivotaan nyt, että Qstock pystytään järjestämään, ja me pääsemme vihdoin soittamaan. Erittäin hyvällä fiiliksellä olemme Ouluun saapumassa”, Ylikoski sanoo.

”Qstockissa on monet hienot keikat heitetty ja kesäillat vietetty. Siellä on ollut oikein lämpöinen ja kiva tunnelma. Viimeksi, kun olimme siellä Disco Ensemblen kanssa, oli niin jumalaton helle, että oli pakko päästä vähän vilvoittelemaan ennen keikkaa. Varsinaista uimarantaa siellä lavan takana ei ollut, mutta kahlasin mudassa ja kävin pulahtamassa. Niin kävi moni muukin.”

Anssi Juntto

Kemopetrol soittaa Qstockissa menestyslevynsä alusta loppuun

Qstockissa keikkalavoille palaava Kemopetrol muistetaan uudenlaisten äänimaisemien ja eteeristen tunnelmien luomisen edelläkävijänä Suomessa.

Pitkään hiljaiseloa viettäneen Kemopetrolin esikoisalbumin Slowed Downin julkaisusta on kulunut 21 vuotta. Yhtye juhlistaa tapausta aloittamalla Qstockista kymmenen konsertin festivaali- ja klubikiertueen sekä viimeistelemällä kuudetta pitkäsoittoaan.

Keskeisin syy Kemopetrolin hiljaiseloon on ollut laulaja Laura Närhen sooloura. Närhi teki ensimmäistä soololevyään samaan aikaan kuin Kemopetrol A Song & A Reason -albumia. Yhtye taas soitti toistaiseksi viimeiset keikkansa samaisen albumin jälkimainingeissa vuonna 2012.

Kemopetrolin biisintekijän ja kosketinsoittajan Kalle Koiviston mukaan pitkää taukoa ei suunniteltu, vaan siihen vain ajauduttiin. Paluusta oli puhuttu aiemminkin, mutta kaikkien aikatauluihin se sopi ensimmäisen kerran vasta viime vuonna. Koronapandemia kuitenkin sotki suunnitelmat sillä erää.

Koivisto itse on touhunnut koko ajan aktiivisesti musiikin saralla. Vuosien varrella hänelle oli kertynyt uusia biisejä, jotka tuntuivat sopivan nimenomaan Kemopetrolille. Bändi ehti äänittää uutta materiaalia jo viime vuonna ennen kuin sessiot katkesivat koronan takia. Äänityksiä jatkettiin tänä keväänä.

Uuden albumin julkaisuajankohtaa ei ole päätetty, mutta joitakin uusia biisejä on tarkoitus koeajaa tulevilla keikoilla.

Siitäkään ei ole vielä puhuttu, merkitseekö uuden musiikin tekeminen ja julkaiseminen bändille pysyvämpää paluuta.

Tämän kesän ja syksyn keikoilla Kemopetrol joka tapauksessa keskittyy Slowed Down -levyn materiaaliin. Ajatuksena on soittaa sen kaikki raidat järjestyksessä. Monet kappaleista ovat kulkeneet mukana läpi yhtyeen koko uran.

”Siellä on tosi hyviä biisejä live-settiin, mutta onhan siellä myös biisejä, jotka jengi tunnistaa. Osa niistä on meidän suurimpia radiohittejä, joten niitä on ihan hyvä soittaakin ihmisille”, Koivisto toteaa.

Slowed Downia on pidetty yhtenä suomalaisen poprockin merkkipaaluista. Sen äänimaailma ja eteeriset tunnelmat olivat uutta vuosituhannen vaihteen Suomessa. Levy myi kultaa ja hurmasi kriitikot.

Koivisto tunnustaa pitävänsä levystä edelleen, vaikka se aikakautensa tuotokselta kuulostaakin.

”Kuulen siinä paljon sellaista nuoren muusikon intoa ja avarakatseisuutta. Biisit voivat olla ihan mitä tahansa. Oli mahtavaa, että löysimme ympärillemme sellaisen tuotantotiimin, joka ymmärsi olla tekemättä siitä liian virtaviivaista ja hittiä”, hän sanoo.

”Tuottaja Kalle Chydenius jeesasi todella paljon siinä, että meistä tuli yhtenäisen kuuloinen bändi ja meidän soundimmekin parani hänen vaikutuksestaan dramaattisesti.”

Chydenius on ollut mukana myös Kemopetrolin viimeaikaisissa studiosessioissa, tällä kertaa tosin basson varressa, laulutuottajana ja eräänlaisena yleismentorina. Bassoa hän on lupautunut soittamaan myös kesän ja syksyn keikoilla.

Koivisto sanoo kaivanneensa Kemopetrolista eniten nimenomaan keikkailua, ja hän odottaa malttamattona pääsevänsä pitkästä aikaa myös Qstockin lavalle. Qstockista pysyvimmin mielen sopukoihin tallentunut muisto ei tosin ole positiivisimmasta päästä.

”Oli aivan sairaan kuuma, kun aurinko paistoi suoraan lavalle. Kaiken lisäksi siellä minun kiipparikiskan ympärillä pyöri ampiaisia, ja minulla on ampiaiskammo”, hän kertaa.

Anssi Juntto

The Flaming Sideburns kuulostaa levylläkin liveltä

The Flaming Sideburns esiintyi Qstockissa viimeksi vuonna 2005. ”Johan se on aikakin palata rikospaikalle! Kuusisaari on minulle tuttu paikka. Kävin siellä jo 1980-luvulla Kuusrockissa tsiigaamassa Anhtraxia, Smackia ja mitä kaikkea siellä silloin olikaan”, bändin rumpali Jarkko Jokelainen kertoo. Kuva: Aki Roukala

Vuosi 2020 oli energisen helsinkiläisen rockryhmän The Flaming Sideburnsin 25-vuotisjuhlavuosi, mutta korona pilasi juhlat, kun keikat jäivät soittamatta ja uuden albumin julkaisu siirtyi.

”Se oli bändin historian aikana ainoa vuosi, kun emme soittaneet keikkoja. Kyllä tässä alkaa jo jalkapohjia kuumottaa. Pitäisi päästä liikenteeseen”, yhtyeen rumpali Jarkko Jokelainen toteaa.

”Qstock tulee olemaan ensimmäisiä keikkojamme. Odotamme sitä suurella innolla. Olemme treenanneet koko kevään, ja bändi on iskussa.”

Viimeisten kolmen vuoden ajan The Flaming Sideburns on taas ollut alkuperäiskokoonpanossaan. Se, että Arimatti Jutila palasi kitaristiksi 17 vuoden tauon jälkeen, mitä ilmeisimmin pelasti koko yhtyeen.

”Olimme vähän kahden vaiheilla, teemmekö enää yhtään mitään. Itsekin asuin siihen maailmanaikaan ulkomailla, ja treenaaminen oli vähän vaikeaa”, Jokelainen kertaa.

”Teimme Arimatin kanssa Espanjan-rundin, ja rupesi tulemaan uusia biisejä. Sen jälkeen oli aika selvää, että kyllä tässä löytyy vielä uusia temppuja takataskusta, ja että ei tätä vielä laiteta pakettiin.”

The Flaming Sideburnsin viides studioalbumi Silver Flames oli tarkoitus julkaista jo viime syksynä. Julkaisua päätettiin kuitenkin viivästyttää huhtikuulle, kun alkoi näyttää siltä, että keikoille ei olisi asiaa pitkään aikaan.

Tyylillisesti Silver Flames pitää sisällään monenlaista aina suoraviivaisesta rockista ja psykedeliasta rockabillyn ja punkin kautta slovarifiiliksiin. Tietyn linjan hakemisen sijaan bändi katsoi parhaakseen tehdä sellaisia biisejä kuin sattuu tulemaan. Laaja skaala ei pelottanut.

”On oikeastaan ihan sama, mitä me soitamme, niin se kuulostaa aina Fleimareilta”, Jokelainen sanoo.

”Bändin kemia on niin syvällä jossain tikapuuhermostossa, että on turha yrittää uudistaa bändin soundia. Lopputulos kuulostaa joka tapauksessa tutulta, yritämme soittaa soulia tai mitä ikinä.”

Kenties terävimmän suuntaviivan albumille piirsi pitkästä aikaa tuottajaksi palannut Jürgen Hendlmeier, jonka visiona oli tallentaa bändi livenä. Käytännössä kaikki instrumentit on soitettu kertaotolla sisään -pohjalta, ainoastaan lauluja on lisätty jälkeenpäin.

”Se, mitä siellä levyllä on, on se, miltä Fleimarit kuulostaa livenäkin”, Jokelainen kiteyttää.

Vaikka Hendlmeier on viime vuosina niittänyt mainetta Hailuodon Panimon panimomestarina, ammattitaito musiikkituottajana on yhä tallella.

”Kuten levyn soundista voi päätellä, Jürgenillä nämäkin hommat hoituvat paremmin kuin koskaan. Toki oluen paneminen on vähän häirinnyt harrastustoimintaa, ja tuottaminen on jäänyt sivummalle. Jürgen sanoikin, että me olemme ainoa bändi, jonka kanssa hän enää suostuu tähän rumbaan lähtemään. Kokonaisen levyn tekeminen on kuitenkin aina raskas prosessi”, Jokelainen selvittää.

”Olemme onnekkaita, että meidän kanssamme hän suostuu yhä työskentelemään. Toisaalta meillä on myös pitkä historia. Bändin eka demo äänitettiin Berliinissä tammikuussa 1996, ja Jürgen oli puikoissa jo silloin.”

Yhteistyö on jatkunut luontevasti myös olutrintamalla. Hailuodon Panimon repertuaarissa on jo kaksi The Flaming Sideburnsin nimikko-olutta.

Yksi uutuuslevyn helmistä on singlenäkin julkaistu A Song For Robert, joka on omistettu ruotsalaisesta The Hellacopters -yhtyeestä tunnetun Robert Dahlqvistin muistolle.

”Se on biisi, jota ei olisi koskaan halunnut kirjoittaa. Robert oli meille todella läheinen frendi, ja teimme paljon yhteistyötä sekä keikoilla että studiossa vuosien varrella”, Jokelainen kertoo.

”Läheisen kaverin menettäminen ei ole koskaan mikään nasta juttu, mutta yritimme tehdä siitä jotain hyvää. Lähtökohtana oli tehdä sellainen biisi, josta Robert olisi digannut – ja uskon, että tästä olisi digannutkin.”

Koska keikkailu ei Silver Flamesin julkaisun yhteydessä ole vielä mahdollista, The Flaming Sideburns haaveilee pääsevänsä kiertämään Suomea syksyllä. Ulkomaiden suhteen katseet on siirretty suosiolla ensi vuoteen. Kiinnostusta maailmalla tuntuu olevan. Uuden levyn tiimoilta haastatteluita on annettu eri puolille Eurooppaa.

Anssi Juntto

Euroviisuihin matkaavan Blind Channelin kesä huipentuu Qstockiin

Blind Channel on ylpeä juuristaan. Vaikka neljä kuudesta jäsenestä asustaa nykyään Helsingissä, on bändille tärkeää korostaa olevansa Oulusta lähtöisin. Kuva: Riika Lantto

Lue lisää

Kurkkaa Qstockin kesäiset fiilikset – Voita itsellesi uusi Samsung Galaxy S21 5G -puhelin!

Synkeän ajanjakson jälkeen on lupa varovaisen optimistisesti kääntää ajatukset kohti valoisampia tunnelmia. Talvi alkaa taittua ja valon määrä kasvaa päivä päivältä. Aurinkokin on jo Oulun seudulla bongattu, eikä ajatus kesästä tunnu enää kaukaiselta.

Edelliskesän festarimuistot jäivät suurimmalla osalla luomatta, emmekä ole tälle vuodelle vielä ehtineet festareita kokemaan, joten voisimme vielä hetken muistella menneitä kesiä ja Qstockeja.

Lähes kaikilla oululaisilla on oma kokemuksensa Qstockista. Sellaiseksi lasketaan huvitus Toripolliisin valtavasta t-paidasta tai harmitus päivittäisen työmatkan muuttumisesta, kun Raatin pyörätie on rakennusviikolla suljettu. Se voi myös olla ilo ystävien jälleennäkemisestä tai kesäloman alkamisesta.

Kuusisaaressa ja Raatissa on juhlittu jo 17 kertaa Qstockin merkeissä. Sää on ollut muutamaa hassua sadekuuroa lukuun ottamatta aurinkoinen. Yhdessä on naurettu, itketty, tanssittu ja laulettu. Qstockissa on syöty ja juotu hyvin. On tavattu uusia ihmisiä, on rakastuttu, menty naimisiin, erottukin. Muistoja on paljon, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että on eletty täysin rinnoin.

Mainos (artikkeli jatkuu alla)

Mikä sinun mielestäsi on ollut Qstockin paras pääartisti?

Vuosittain Qstockissa esiintyy yli 60 bändiä tai artistia pienistä nimistä kansainvälisiin superstaroihin. Joillekin mieluisia ovat paikallisten artistien keikat, toisille taas toimivat isot tähdet. Pääartistit, eli ne, jotka nousevat päälavalle jo illan pimennyttyä, ovat kuitenkin usein se juttu, mistä kyseisen vuoden festivaali lopulta jää ihmisten muistoihin, mutta mikä Qstockin pääartisti on ollut kaikkien aikojen paras?

Anna Lakso

Uudet singlejulkaisut täydentävät Pyhimyksen festarisetin – Qstockin järjestelyt etenevät normaalisti

Pyhimys kehuu Qstockia yhdeksi lempifestarikseen: ”Juuri sopivan kokoinen, iso mutta kotoisa.”

Lue lisää

1990-luvun brittipopin suurnimi Suede tulee ensi kesänä Qstockiin – Alma tekee Oulussa kesän ainoan fes­ti­vaa­li­keik­kan­sa Suomessa

Sueden laulusolisti Brett Anderson eläytyi viime heinäkuussa festivaalikeikalla Espanjan Bilbaossa. KUVA: JAVIER ZORRILLA/EPA

1990-luvun brittipopin aallonharjalla maailmanlaajuiseen suosioon noussut Suede-yhtye esiintyy ensi kesänä Oulun Qstockissa.

Lue lisää

Pitkään hiljaiseloa viettänyt Kemopetrol tekee paluukeikan Qstockissa – Lavalla kuullaan kaikki esikoislevyn biisit

Kuvassa Kemopetrolin laulaja Laura Närhi vuonna 2002. KUVA: seppo Kärki

Pitkään hiljaiseloa viettänyt suomalainen popyhtye Kemopetrol esiintyy Qstockissa paluukeikan merkeissä heinäkuussa. Yhtye nousee festivaalin lavalle lauantaina 25. heinäkuuta.

Lue lisää