Samuli Putro tietää, kuinka yleisölle tarjoillaan paras mahdollinen keikka

Samuli Putro esiintyy Qstockin sirkusteltassa lauantaina 31. heinäkuuta klo 18.30. Kuvaaja: Aki Roukala

Samuli Putron kevättalvella ilmestyneen Keskellä kesää -albumin kappaleita yhdistää akustinen sointi ja tietty pienimuotoisuus. Onkin mielenkiintoista, että Putro on koonnut itselleen uuden bändin, joka koostuu rumpalista, kosketinsoittajasta ja sähkökitaristista.

Sähköisen kokoonpanon käsissä Riku Mattilan tuottaman levyn kappaleet ovat löytäneet taas uuden muodon.

”Asioita on kiva laittaa uusiksi, enkä ole koskaan uskonut siihen, että keikkojen pitäisi kuulostaa samalta kuin levyn. Minun mielestäni keikkojen tehtävänä on toimia sellaisenaan”, Putro sanoo.

”Bändi on kehittynyt treenaamisen ja muutamien keikkojen aikana omaksi kokonaisuudekseen, joka tuo lisäsävyn niihin ihmisille tuttuihin kappaleisiin. Mikäs sen hauskempaa. Ehkä siinä on ripaus yleisön haastamista, mutta kokemukseni mukaan sitä voikin haastaa.”

Koronarajoitusten höllennettyä Putro on ehtinyt keikkailla jo kuukauden päivät, mutta rutiinia esiintymisestä ei ole vielä tullut. Hän myöntää, että Qstockin kaltaiset isot festivaalit saavat jalan vipattamaan ihan eri tavalla kuin pienemmät keikat.

”Olen Raahesta kotoisin, ja olen pyörinyt Oulussa koko elämäni, niin kyllä se myös muuttaa tilannetta Qstockin kohdalla. Halu onnistua nimenomaan Qstockissa on aika iso”, Putro myöntää.

Festivaalina Qstock on Putrolle tuttu. Hän on esiintynyt siellä useamman kerran niin soolona kuin Zen Cafénkin kanssa. Ensimmäiset omat festivaalimuistot taas ovat Kuusrockista kesältä 1987.

Moni yhtye ja artisti räätälöi festivaaleille omanlaiset settinsä jo senkin takia, että festivaaliyleisössä on paljon sellaisia, jotka eivät välttämättä käy heidän omilla keikoillaan. Siksi uusimman levyn kappaleet sysätään helposti syrjään suurimpien hittien tieltä.

Putron mielestä yleisöä ei kannata ajatella liikaa. Yleisöä täytyy toki kunnioittaa, ja esiintyjä tarvitsee yleisöä, mutta yleisön palvelijaksi ei ole syytä ryhtyä.

”Pitää ensisijaisesti palvella itseään niin kuin muutenkin elämässään. Jos pystyy palvelemaan ja kuuntelemaan itseään, pystyy olemaan helvetin paljon mukavampi muille, ja uskon, että sama logiikka toimii esiintymisessä. Jos toteuttaa omia haluja ja intohimoja, yleisökin todennäköisesti saa parhaan mahdollisen keikan”, Putro selvittää.

”Palveluammateissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Ne ovat vaikeita ja tärkeitä ammatteja, mutta minä en usko siihen, että popmusiikin tekeminen on palveluammatti.”

Putrolla on tapana laatia useampia erilaisia settejä, joita voi vaihdella ajoittain tai tarpeen mukaan. Settien rungot koostuvat pitkälti samoista kappaleista, mutta aloitukset ovat erilaisia. Keikka Qstockin Sirkusteltassa lauantai-iltana alkaa eri tavalla kuin puistokonsertti sunnuntai-iltapäivänä.

”Jos keikan dramaturgia on rakennettu oikein, keikka kyllä kantaa. Ihmiset eivät edes huomaa, kun siellä vilahtaa ohi joku kappale, jota he eivät ole aikaisemmin kuulleet, koska se sopii siihen kokonaisuuteen”, Putro vakuuttaa.

”Keikat ovat tavallaan omia teoksiaan biisilistojen ja dramaturgioiden suhteen. Vaikka festivaalisetti on lyhyt, 60 minuuttia, kyllä siinä pystyy kaaria rakentamaan.”

Putro ei pelkää soittaa hiljaista musiikkia festivaalilla. Hänellä on paljon hyviä kokemuksia siitä, että yleisö pystyy myös hiljentymään hetkeksi kuuntelemaan. Toisaalta uudelta bändiltä taittuu myös tanssittavampi osasto.

Kun Putro rupesi kirjoittamaan Keskellä kesää -levyä Hailuodossa kesällä 2019, sanoituksiin alkoi kertyä muistojen värittämää sisältöä. Siitä tuli lopulta johtoajatus koko levylle.

”Todennäköisesti se liittyi ihan suoraan siihen, että olin lähestymässä 50:tä vuotta, ja siinä kohdassa on tarve katsoa myös taaksepäin. Sen jälkeen sitä ei, luojan kiitos, vähään aikaan tarvitse tehdä. Voi katsoa ainoastaan ja vain eteenpäin”, Putro toteaa.

Yksi taaksepäin katsovista biiseistä on nimeltään Raahe.

Putron oma suhde Raaheen on muuttunut vuosien varrella monta kertaa. Juuri nyt suhde on lämmin ja rauhallinen, mutta se myös vaatii ylläpitoa.

Koska Putron vanhemmat eivät ole asuneet Raahessa enää toviin, syitä käydä kaupungissa on ollut vähemmän. Keikoillakin näkee lähinnä vain takahuoneen ja yleisön.

”Sinne pitää tehdä asiaa ja mennä käymään. En halua, että se katoaa minusta. En myöskään halua, että se on pelkkiä muistoja, vaan haluan ikään kuin päivittää kuvani Raahesta viettämällä siellä aikaa ja näkemällä siellä ne samat paikat uudestaan eri ikäisenä”, Putro selvittää.

”Vaikka siellä ei tavallaan mikään muutu, oman muuttumisen siellä näkee. Tai sitten näkee sen, että ei ole itse muuttunut. Se kaupunki on minulle yhden sortin peili. Jos yritän olla joku, mikä en ole, jään siitä itselleni kiinni kaikista helpoiten nimenomaan Raahessa.”

Anssi Juntto