Toimitusjohtaja Anu-Maarit Moilanen: Teatteri ei ole mikään taiteilijoiden päiväkoti

”Teatteri ei ole mikään taiteilijoiden päiväkoti, jossa puuhaillaan mitä sattuu. Se on pikemminkin kuin pieni yhteiskunta, jossa eri alojen ammattilaiset työskentelevät yhteisönä, toinen toistensa työstä riippuvaisina”, sanoo Oulun teatterin toimitusjohtaja Anu-Maarit Moilanen.

Oulun teatteri joutui loppusyksystä kulttuuriskandaalin kynsiin, kun kaupunginhallitus esitti yllättäen kaupungin toiminta-avustuksen leikkaamista puolella miljoonalla eurolla eli lähes viidenneksellä.

”Kuohunta teki näkyväksi sen, etteivät kaikki päättäjät tunnista teatterin ja taiteen merkitystä Pohjois-Suomelle, eivätkä sitä, miten kaupungin tuet linkittyvät valtiosuusjärjestelmään”, Moilanen sanoo.

Valtionosuudet ovat sidoksissa teatterin laskennallisiin työvuosiin, käytännössä maksettuihin palkkoihin. Jos joudutaan irtisanomaan, valtionosuudet pienenevät.

”Lisävalaisua kaipasi myös se, millaisella syklillä teatteria tehdään ja millaiset sopimuksen sitä sitovat. Meillä, kuten kaikilla suurilla taidelaitoksilla, toimintaa suunnitellaan pitkäjänteisesti. Sopimukset on tehty jo vuosille 2021 ja 2022 ja myös 2023 on hyvällä mallilla. Niiden purkaminen tulisi hyvin kalliiksi.”

Ensi vuosi alijäämäinen

Kuherruskuukausi ei siis lähtenyt käyntiin niin kuin Strömsössä. Moilanen otti pestinsä vastaan alkusyksystä ja liittyi johtajapariksi viime tammikuussa aloittaneelle uudelle taiteelliselle johtajalle, Alma Lehmuskalliolle.

Odotukset uusille johtajille olivat ja ovat edelleen kovat. Oulun teatteri kärsi pitkään tulehtuneesta työilmapiiristä ja epäselvyyksistä taiteellisten ostojen eettisyyteen liittyen. Ongelmia on ruodittu mediaa ja lakitupia myöten, ja uuden johtajaparin onkin toivottu palauttavan työrauhan.

Vielä alkusyksystä koronatilanne oli Oulussa rauhallinen, mutta sitten alkoikin puhaltaa oikein kunnolla. Samoihin aikoihin koronatilanteen synkkenemisen kanssa Oulun kaupunginhallitus teki yllätysehdotuksensa.

Puolen miljoonan leikkaus olisi ollut iso lohkaisu teatterin budjettiin. Teattereiden tulopuoli koostuu karkeasti ottaen kolmesta lähteestä: kuntien avustuksista, valtionosuuksista ja lipputuloista.

Oulun teatteri saa kaupungilta kahta avustusta: Toiminta-avustuksen määrä on noin 2,7 miljoonaa euroa, ja tähän avustukseen leikkaus olisi kohdistunut. Lisäksi kaupunki maksaa tila-avustusta 2,3 miljoonaa euroa, jonka teatteri maksaa takaisin omistajalleen eli kaupungille.

Esittävän taiteen valtionavustusta (VOS) teatteri saa noin 2,2 miljoonaa euroa vuodessa. Lipputuloja oli budjetoitu vuodelle 2020 noin 1,5 miljoonaa, mutta toteuma jää koronan takia 600 000 euroon.

Kohuhan leikkausehdotuksesta nousi. Leikkaamisen kannattajat muistuttivat kaupungin taloustilanteen vaikeudesta, veroprosentin nostosta ja siitä, kuinka kaupunki on esimerkiksi lakkauttanut kotihoidon tuen kuntalisän sekä leikannut vanhusten hyvinvointipalveluista.

Ministeriö paikkasi

Leikkaamisen vastustajat taas toivat esiin teatterin ja taiteen merkitystä ja muun muassa sitä, kuinka yhtäkkiset toiminta-avustuksen leikkaukset johtaisivat väistämättä ensi-iltojen määrän vähenemiseen, irtisanomisiin ja sitä kautta myös valtionosuuksien pienenemiseen.

Myöskään kuntatalouden konsulttiyritys Perlacon, joka teki Oululle taannoin listauksen säästökohteista, ei ehdottanut teatterin avustuksiin suuria kertaleikkauksia, vaan vuosittaista 150 000 euron leikkausta vuosina 2021–2023.

Lisäksi kaupunki leikkasi teatterin vuosittaisesta toiminta-avustuksesta 300 000 euroa jo vuonna 2017.

Viimeisin päätös toiminta-avustuksen leikkaamisesta tuli joulukuun alussa. Oulun kaupunginvaltuustossa 500 000 euroa muuttui 150 000 euroksi, ja se on kertaleikkaus ensi vuoden toiminta-avustuksen.

Heti uutisen jälkeen Oulun teatteri kuitenkin sai opetus- ja kulttuuriministeriöltä korona-avustusta 150 000 euroa, kun OKM jakoi joulukuussa 17 miljoonaa ylimääräistä toiminta-avustusta valtionosuutta saaville taidelaitoksille.

Loppu hyvin, kaikki hyvin?

”Ei ihan. Korona vetää joka tapauksessa vuoden 2021 talouden lähes 400 000 euroa alijäämän puolelle”, Moilanen sanoo.

Vuoden 2020 liikevaihto laski koronan takia 60 prosenttia.

Tukijärjestelmä sivistysvaltion mukainen

Mikä sitten on teatterin ja ylipäätään taiteen merkitys Pohjois-Suomessa, ja miksi sitä pitäisi tukea silloin, kun kaikesta muusta leikataan?

”Kaikki hyvä päätöksenteko lähtee siitä, että tehdään vaikuttavuusarviointi. Sitä ei tässä tehty. Päätös on kuitenkin tullut ja siihen sitoudumme, tietenkin. Päätös kertoo toki myös siitä, kuinka vakava kaupungin taloustilanne on”, Moilanen sanoo.

Kysymys on myös alue- ja kulttuuripolitiikasta.

”Jos valtionosuudet pienenevät, se tarkoittaa, että tuet jäävät etelään ja ovat pois pohjoisen kehittämisestä. Totta kai me pohjoissuomalaiset haluamme, että valtion tuet tulevat tänne.”

”Eikä tule ajatella vain tukirahoja. Teatterissa kävijät käyttävät kaupungin palveluita: ravintoloita, parkkipaikkoja, hotelleja, kauppoja… Toisin sanoen he tuovat tuloja aluetalouteen ja rahaa yrityksille”, Moilanen muistuttaa.

Tuki mahdollistaa kohtuulliset lippuhinnat

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen tutkimuksen mukaan Oulussa jokainen teatterikävijä jättää 16 euroa kuntatalouteen.

”Kävijöitä meillä on vuosittain 70 000–80 0000, joten puhutaan merkittävistä summista. Ylipäätään olen sitä mieltä, että kulttuurin on oltava mukana talouskeskustelussa ja vaikuttavuudesta pitää pystyä puhumaan myös euroissa.”

Moilasen mukaan on selvää, että myös myyntiä ja liiketaloudellista näkökulmaa on kehitettävä. Hän kuitenkin muistuttaa, että Suomessa taiteen tukijärjestelmä on rakennettu sivistysvaltion mukaisesti.

”Se, että me saamme tukia, ei ole millään tavalla poikkeuksellista tai elitististä, vaan nimenomaan se tapa, jolla vaikutetaan siihen, että lippujen hinnat pysyvät maltillisina ja teatteri saavutettavana kaikille.”

Niihin vaatimuksiin, että teattereiden olisi tultava toimeen omillaan eli käytännössä lipputuloilla, Moilanen ei yhdy.

”Silloin kärsisi teatterin saavutettavuus.”

Taiteen hyödyt näkyviin

Teatterin ja taiteen saavutettavuus onkin Moilasen sydämenasia. Hän toimi ennen Oulun teatteriin siirtymistään Taidetestaajien vetäjänä. Hanketta koordinoi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto ja rahoittaa muun muassa Suomen kulttuurirahasto.

Valtakunnallinen Taidetestaajat vie kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset kokemaan taidetta eli esimerkiksi katsomaan näytelmiä. Tavoitteena on purkaa myyttiä taiteesta vaikeana lajina, tarjota nuorille taide-elämyksiä ja kertoa käytännöistä, kuten mikä on väliaika.

”Ajatus liittyy laajempaan kulttuurisivistyksen vahvistamiseen, siihen, että olisi luontevaa ja helppoa käydä esimerkiksi teatterissa tai nykytanssiesityksessä. Jos ei ole koskaan käynyt teatterissa, ei sitä tietenkään voi kokea omakseen.”

”Oulu vahva teknologiakaupunki, mutta sen rinnalle tarvitaan virkeä ja monipuolinen kulttuurielämä, josta ihmiset voivat nauttia vapaa-ajallaan ja joka kiinnostaa myös matkailijoita”, sanoo Anu-Maarit Moilanen.

Ylipäätään teatterissa käytiin liittyy monia väärinkäsityksiä, Moilanen sanoo. Teatteriin ei tarvitse pukeutua iltapukuun eikä tarvitse olla taiteen asiantuntija. Uteliaisuus riittää, eikä kaikista esityksistä tarvitse pitää.

”Haluan herättää taiteen kokemiseen liittyvää ajattelua. Taide voi herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia ilosta suruun ja innostuksesta väliinpitämättömyyteen, ja se on aina validi taidekokemus. Tunteet saa näyttää – myös sen, jos esitys ei kosketa.”

Teatteri osa brändiä

Taidetestaajien vetäminen antoi Moilaselle hyvän katsauksen Suomen taidekenttään ja yleisötyön merkitykseen.

”Myös se tuli näkyväksi, että taidelaitokset eivät osaa riittävästi kertoa omasta merkityksestään omalla alueellaan.”

Esimerkiksi Oulussa Oulun teatteri on osa kaupungin brändiä eikä suinkaan mikään irrallinen osa sitä, hän tähdentää. Moilanen sanookin koko tukileikkausjupakan osoittavan, että edelleen tarvitaan yhteistä suunnan kirkastamista ja taiteen merkityksen esille nostamista.

”Meidän pitää jatkossa kuvata tuomamme hyödyt paremmin: se, miten toimimme esimerkiksi koulujen, seniorien ja kolmannen sektorin kanssa ja mitä hyötyä tuotamme alueelle.”

Kaupungilla on parhaillaan menossa brändiuudistus. Oulu tavoittelee myös Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026 -titteliä, jonka pelätään nyt vaarantuvan jupakan takia.

Merkittävä työllistäjä

”Teatterin alueelliseen merkitykseen liittyy myös se, että Oulun teatteri on merkittävä työnantaja, joka työllistää vakituisesti yli sata eri alojen ammattilaista maalarimestareista siistijöihin ja ompelijoista ravintolahenkilökuntaan”, Anu-Maarit Moilanen muistuttaa.

”Henkilöstöstä pieni osa, 19, on näyttelijöitä.”

Pohjois-Suomen kulttuurialan ihmisten työllistäminen ei ole merkityksetön asia, sillä jos töitä ei löydy, tekijät lähtevät työn perässä etelään. Näin on jo käynyt monille paikallisille, valtakunnallisesti tunnetuille taiteilijoille. Esimerkiksi kirjailija, muusikko Miki Liukkonen on muuttanut Helsinkiin.

Osaajien mukana saattaa lähteä kokonainen taiteen osa-alue, kun huippunimet vaihtavat kaupunkia. Näin Oulussa on käynyt esimerkiksi street dancelle.

Moilanen puhuu teatterin taloudellisesta ja henkisestä ”säteilyvoimasta”. Hän viittaa siihen, kuinka teatteri muun muassa ostaa palveluja ja materiaaleja paikallisilta yrityksiltä sekä freelancereilta. Sen lisäksi se tekee yhteistyötä erilaisten kumppanien kanssa. Oulun teatteri tekee esimerkiksi oopperaa yhdessä Oulun Sinfonian kanssa ja tuo vierailijoita Oulun tanssin keskuksen JoJon kanssa.

Teatterikin kuuluu kaikille

Teatteri on merkittävä työpaikka, jossa tehdään tavoitteellista työtä ja jossa tähtäimessä on koko alueen elinvoimaisuuden kehittäminen ja tukeminen, hän muistuttaa.

”Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi yleisötyön kehittämistä. Meidän täytyy avata ovia yhä vahvemmin niillekin, jotka eivät tunne teatteria, ja meillä on oltava toimintaa, johon pääsee mukaan ostamatta lippua.”

Yleisötyöhön liittyy myös teatterin sisällöistä keskusteleminen paitsi valtakunnallisesti ja kansainvälisesti, myös paikallisesti. Alueellisen teatterin vahvuuksia on se, että se pystyy reagoimaan siihen, mikä on ajankohtaista juuri nyt täällä.

”Esimerkiksi AMA Ask Me Anything -nuortennäytelmä syntyi Oulun seksuaalirikosvyyhdin jälkimainingeissa, ja ensi kevääksi suunniteltu Poikani joka katosi kertoo häpeästä, joka liittyy oman lapsen huumeiden käyttöön – tärkeä paikallinen aihe sekin.”

Poliisin mukaan huumausainerikollisuus lisääntyi Oulussa vuonna 2020 neljänneksellä vuoteen 2019 verrattuna, ja kasvua on ollut edellisinäkin vuosina.

Moilasen mukaan myös päiväkotien, koulujen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa tehty työ usein unohtuu, kun mielikuvissa teatterissa käy lähinnä ”eliitti” iltapuvuissaan juomassa samppanjaa.

”Teatteri kuuluu kaikille, ja tänne voi tulla vaikka verkkareissa.”

Valtionosuudet uusiksi

Pitkäjänteisyys on sana, jonka Moilanen toistaa useaan kertaan haastattelun aikana. Sitä toivottavasti kentälle tuo uusi, joulukuussa hyväksytty laki esittävän taiteen edistämisestä, joka korvaa aiemman teatteri- ja orkesterilain.

Lakimuutosta on tehty ja odotettu lähes vuosikymmen. Moilanen ottaa lakimuutoksen lämpimästi vastaan.

”Siinä missä aiemmin valtionosuutta haettiin vuosittain, nyt uuden lain myötä haku uusitaan kolmen ja kuuden vuoden välein. Se takaa työrauhan ja mahdollisuuden tehdä pitkäjännitteisesti. Toki käytännössä se tarkoittaa myös sitä, että kaupunki on mukana pitkän aikavälin suunnittelussa.”

Haku vuodelle 2022 alkaa jo nyt tammikuussa.

”Onneksi ministeriö tunnistaa erittäin hyvin sen, kuinka poikkeusaika on vaikuttanut esittävien taiteiden talouteen. Iso kiitos menee ministeriölle ylipäätään siitä, miten hyvin se on tukenut kulttuurilaitoksia koronan keskellä.”

Kyse henkisestä hyvinvoinnista

Opetus-ja kulttuuriministeriö on myöntänyt korona-avustuksina vuonna 2020 yhteensä lähes 37 miljoonaa euroa sitä hakeneille ja valtionosuutta saaville museoille, teattereille, orkestereille ja kansallisille taidelaitoksille. Rahoituksen tarkoitus on korvata tulomenetyksiä ja tukea toiminnan kehittämistä, esimerkiksi digitaalisiin palveluihin siirtymistä, sekä auttaa toimijoita selviytymään vaikeuden aikojen yli.

”Taloudellisten tappioiden lisäksi kyse on henkisestä hyvinvoinnista. Tarvitsemme sitä iloa ja niitä elämyksiä, mitä museot, musiikki, teatteri, tanssi ja muut kulttuurin muodot tuovat elämäämme”, perusteli tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) ministeriön tiedotteessa joulukuussa.

Itse valtionosuuksia teattereille ja orkestereille on jaettu tänä vuonna noin 123,5 miljoonaa euroa.

Uskoa tulevaan

Tuleva vaalikevät nostanee taiteen tuet vielä tikun nokkaan, mutta toistaiseksi Moilasella on uskoa tulevaisuuteen.

”Meillä omistajan äänen kuulumisesta teatterin johtamiseen huolehtii hallitus”, Moilanen muistuttaa.

Teatterin hallituksen viidestä jäsenestä kukin kuuluu eri puolueeseen. Heidän lisäkseen hallituksessa istuu näyttelijäyhdistyksen jäsen. Hallituksen puheenjohtaja on ollut vuodesta 2017 keskustalainen Matti Karhula.

Myös Oulun kaupunginhallitusta johtaa keskustan jäsen, Mirja Vehkaperä. Alun perin puolen miljoonan säästöä teatterin toiminta-avustuksesta vuodelle 2021 puolsi keskusta yhdessä perussuomalaisten ja kokoomuksen kanssa. Säästöjä vastustivat demarit, vihreät ja vasemmisto.

Poliittisen jakolinjat näyttävät siis selkeiltä. Toisaalta kun marraskuussa kaupunginvaltuustossa tehtiin esitys, että kaupunki luopuisi Euroopan kulttuuripääkaupunkihakemuksesta, se ei saanut kannatusta.

Teatteri ei elä kuplassa

Nähtäväksi jää, millaisen hallituksen teatteri saa kevään kuntavaalien jälkeen.

”Seuraan mielenkiinnolla niiden ihmisten puheenvuoroja, jotka eivät ole sitoutuneita meihin tai koe teatteria tarpeelliseksi. Minua kiinnostaa pohtia, että miten voimme kohdata ja päästä saman pöydän ääreen puhumaan merkityksistä.”

Onko omasta kauppatieteen ja taiteen yhdistävästä taustastasi hyötyä tässä keskustelussa?

”Toki siitä on etua, että ymmärrän taiteen tekemisen prosesseja ja toisaalta tunnistan taloudelliset edellytykset. Minun tehtäväni kuitenkin on huolehtia siitä, että talous toimii ja että me toimimme sujuvasti talona. Taiteellinen johtaja vastaa siitä, että teemme korkeatasoista ja kiinnostavaa sisältöä.”

Mitä muuta bisnesmaailmasta voisi tuoda teatteriin paitsi lipunmyynnin kehittämisen?

”Vaikuttavuudesta viestiminen on yksi keino, mutta toisaalta teatteri ei elä kuplassa, vaan osana tätä yhteiskuntaa. Samat megatrendit, jotka toteutuvat yhteiskunnassa laajemmin, toteutuvat teatterissakin. Meidän pitää vastata niihin omassa työssämme, se on ajassa elämistä ja tulevaisuuden ennakoimista.”

Megatredeillä Moilanen viittaa esimerkiksi digitalisaatioon. Se on suuri haaste taidemuodolle, jonka syvä ydin on elävässä kohtaamisessa yleisön ja näyttelijöiden välillä. Myös korona-aika on vahvistanut kotona ruudun ääressä tehtävää ja koettavaa todellisuutta.

”Teatteria voi toki striimata ja mekin sitä kokeilemme, mutta silloin jää uupumaan se kontakti joka teatteriin kuuluu. Ihmisten on kenties helpompi kuitenkin katsoa elokuvaa, joka on alusta alkaen suunniteltu sähköisesti katsottavaksi.”

Toisaalta korona-aika nostanut esiin myös sen, että ihmisillä on tarve elävään kohtaamiseen, Moilanen sanoo.

”Ihmisillä on ikävä teatteriin. Olen saanut paljon viestejä, että me tullaan sitten heti kun te avaatte ovet. Se on ihanan lämmittävä ajatus, sillä täällähän me olemme – yleisöämme varten.”

Kohujen runtelemassa Oulun teatterissa panostetaan tulevaisuudessa avoimeen ja keskustelevaan ilmapiiriin. ”Olemme perustaneet tasa-arvotyöryhmän, ja teosten palautekeskusteluja on kehitetty DasArts-metodin avulla”, Moilanen kertoo.

 

Anu-Maarit Moilanen

– Oulun teatterin toimitusjohtaja

– syntynyt 1979 Kiimingissä

– koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri Oulun yliopistosta ja taiteen maisteri Taideteollisesta korkeakoulusta

– työskenteli aiemmin Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton koordinoiman Taidetestaajat-hankkeen hankepäällikkönä

– harrastaa lukemista, laulamista, kulttuuria ja juhlien järjestämistä