Oulu valmentaa uusia perhehoitajia aktiivisesti

<![CDATA[

Oulun kaupungilla sijaisperheitä on vajaa 300 ja kaikki ovat käyneet Pride-valmennuksen. Valmennukseen osallistuvat perheet tavataan ennakkoon ja yhdeksän ryhmätapaamisen aikana tulevat sijaisperheet valmentautuvat vastaanottamaan sijoitetun alle 18-vuotiaan lapsen tai nuoren kotiinsa.

Sijaishuollon tukiyksikössä valmennuksista vastaavat sosiaalityöntekijät Pirjo Parkkinen ja Sam Kalliopohja, joille on kehittynyt vuosien saatossa hyvä näppituntuma löytää huostaanotetuille lapsille uusi, turvallinen perhe.

“Aina pitää muistaa, että lapselle etsitään perhettä, ei päinvastoin. Pride-koulutuksen aikana saamme hyvän käsityksen sijoitusperheiden tilanteesta ja opimme heitä tuntemaan, jolloin on myös helpompi arvioida, kenelle sijoitettavista lapsista perhe sopisi parhaiten”, Parkkinen kertoo. 

Mikäli lapsella ei ole mahdollista asua biologisten vanhempiensa luona, sijoitetaan lapsi ensisijaisesti perhehoitoon ja toissijaisesti laitoshoitoon. Vaikka lastensuojelutyötä on tehtävänä Oulussa paljon, on toistaiseksi perhehoitopaikkoja löytynyt tarvitseville lapsille hyvin ja valmennusten kautta saadaan lisää perhehoitopaikkoja niitä tarvitseville. 

“Meidän työssämme ei varsinaisesti ole sesonkeja, Oulun kaupungin lastensuojelussa perhehoitopaikkojen tarve on jatkuvaa, perhehoitoperheitä tarvitaan kaikenikäisille lapsille vauvoista nuoruusikäisiin. Kokemukseni mukaan sijoitetuilla lapsilla on erityisen tuen tarpeita enemmän kuin aikaisemmin”, Parkkinen arvioi.

Tavallisten perheiden elämäntapa

Pride-valmennukseen osallistuvien perheiden soveltuvuus sijaisperheeksi tarkistetaan, eikä perhe voi esimerkiksi itse olla lastensuojelun asiakkaana tai pitkittyneesti toimeentulotuen piirissä. Valmennuksen aikana perhe itse myös arvioi omaa soveltuvuutta sijaisvanhemmuuteen ja samalla tarkastellaan myös käytännön asioita, kuten perhehoitajan asunnon tilat tai ympäristön turvallisuus.

“Valmennusta harkitseville perheille ei ole esimerkiksi ammatillisuuden vaatimuksia, mukana ihan tavallisia perheitä. Kaikilla ei ole omia lapsia, mutta jotain kokemusta lähipiirin tai työn kautta lapsiin olisi hyvä olla. Mikäli perheessä on omia lapsia ja puoliso, pitää kaikilla olla halu lähteä mukaan sijaisperheeksi”, Parkkinen muistuttaa.

Perhehoitajien valmennuksen lisäksi sijaisperhe saa tukea sijaishuollon tukiyksiköstä ja lapsen omalta sosiaalityöntekijältä. Vertaistukea tarjoaa puolestaan Oulun seudun perhehoitajat ry, jolla on Oulun alueella vajaa 400 jäsentä.

Tähtäimessä jatkumo ja pitkäaikaisuus

Yhdistyksen vertaistukiasiantuntijana toimiva Marjo Kreivi on toiminut itsekin kymmenisen vuotta perhehoitajana ja on mukana Parkkisen työparina Pride-valmennuksissa. 

“Halusimme tehdä töitä mieheni kanssa lasten ja nuorten hyväksi ja perhehoidosta tuli meille elämäntapa. Koemme että tämä on meille suuri ja arvokas tehtävä ja perhehoitajuus on antanut meille paljon. Uusien perhehoitajien valmentaminen on minulle mieluisaa vaihtelua muun tekemisen oheen”, Kreivi toteaa. 

Sijaisperheelle korvataan lapsen hoidosta aiheutuvia kuluja ja perhehoitajalle maksetaan hoidosta hoitopalkkiota. Perhehoidossa sijoitetun lapsen suhde biologisiin vanhempiin ja hänelle läheisiin ihmisiin säilyy ja perhehoitajan tehtävänä on tukea näitä suhteita. Tavoitteena on, että perhehoitajan side lapsiin säilyy sijoituksen päättymisen jälkeenkin. Pride-valmennuksessa osallistujat valmennetaankin pitkäaikaisiksi perhehoitajiksi. 

“Lastensuojelulain mukaan perhehoidon mahdollisuus selvitetään aina lapsen sijoitusprosessin alussa. Minun tehtäväni lastensuojelun sijaishuollon tukiyksikön sosiaalityöntekijänä on järjestää ja tarjota perhehoitajille tarvittavia tukitoimia”, Parkkinen summaa.

Pride-valmennuksen kautta Suomessa on valmennettu vuodesta 1995 lähtien 12 000 perhettä.

Sijaisvanhemmuudessa tarvitaan viisi valmiutta:

 

 

]]>