#munlumo-kuvakisan kirjo lämmittää mieltä – selaa muistoja ensi vuotta odotellessa

Tässä muutamia ihania muistoja ja valokuvia:

@heli.johann.a:

”Rakkain muisto Lumo-festivaaleilta on vuodelta 2015. Tytär ja muut lapset teki koulussa ekaluokalla säilykepurkeista robotteja, niin olihan niitä mukava käydä ihastelemassa Kiikelinrannassa. Mikä ilo ja ylpeys lapsen silmissä omista tekeleistä!”

Tilda Pulli:

”Yksi omista suosikeistani oli Tuomiokirkon upea valoteos vuodelta 2017. Tuolloin samaan aikaan järjestettiin Tuomiokirkossa yökirkko, jossa yövyimme eri puolilla kirkkoa. Oli vaikuttavaa nukkua alttarin lähellä ja ihmetellä näitä hienoja valoja ennen nukahtamista.”

Tiina Lanas:

”Hupisaaret kokonaisuudessaan tuo parhaat muistot aina kun siellä on valojuttuja. Taianominen tunnelma, ja jännän hiljaistakin vaikka ihmisiä on aina paljon. Vähän niinkuin muumien se juttu missä on lasten huvipuisto jonka ne itse teki ja leikki siellä hiljaa ja hartaasti.”

Elina Szintai:

”Nämä ”ukkelit” ihastuttivat niin äitiä, kuin silloin 6 vuotiasta tytärtä viime vuonna. Tyttö ei yleensä lähde minun viereltä mihinkään, mutta näiden lumossa neiti meni niin, että äidin oli vaikea pysyä perässä!”

Taija Sailio:

”Les lumineoles jähmetti silloin noin kolmivuotiaan esikoisen pitkäksi ajaksi ihastelemaan teosta kylmässä kelissä. Vuotta myöhemmin valasteos vei kaksivuotiaan pikkuveljen sydämen – valasta olisi pitänyt päästä katsomaan vielä kesälläkin. Nyt ovat jo siis konkarikävijöitä!”

Merja Leinonen:

”Tämä on paras muisto, koska muistuttaa hieman Sauronin silmää.”

Anne Haimakainen:

Vuonna 2017 osallistujat saivat värittää kaupungintaloa oman mieltymyksensä mukaan. Tämä oli lasten mieleen, kun sai itse osallistua.

Suvi Jänkälä:

”Paras muisto on seikkailu pimeässä illassa lasten kanssa, kun Hupisaaret muuttuivat jännittäväksi satumaailmaksi.”