Mikko Alatalo 70 vuotta: Sielu on edelleen Kiimingissä, vaikka koti Pispalassa

”Kiiminkijoki ja Koiteli ovat minulle tärkeitä paikkoja edelleen,” sanoo Mikko Alatalo.

”Minulla oli silloin aikoinaan vielä mökkikin Käpykosken rannalla ja siellä on tullut paljon melottua. Täytyy ehkä myöntää, etten enää uskaltaisi”, hän naurahtaa.

Kajakilla läpi Kukkolankosken kuohujen 1980-luvun Koitelissa.

Mikko Alatalo on käsite. Suomen aikuisväestössä ei ole varmastikaan kovinkaan montaa ihmistä, joka ei häntä tunnistaisi. Hänen ansioluetteloaan kun katsoo, helposti hengästyttää.

”No, on tässä tullut elettyä useampi elämä yhtä aikaa”, hän itsekin myöntää.

Yli 700 levytettyä laulua, lukemattomia hittibiisejä, toimittajana Yleisradiossa, pitkä ura poliitikkona ja tietysti miljoonia kilometrejä ja tuhansia keikkoja ympäri Suomen. Uran alkuun mahtui jopa kesätoimittajapesti Kalevassa ja välissä kuusi vuotta hiihdonopettajanakin. Neljä lasta ja kaksi liittoa. Muun muassa. Vastikään ilmestyneessä elämäkerrassakin, Hän hymyilee kuin Mikko, on yli 550 sivua – vähempään ei olisi mahtunut.

Vahva pohja kotoa

Alatalon tuotannossa on paljon pohjoisia kaikuja. Vanhemmiltaan saamilla eväillä on ollut vahva pohja lähteä maailmalle.

”Tein aikoinaan laulun Taksimiehen poika isäni kunniaksi. Jaska Alatalo oli kunnioitettu mies, Alakylän monitoimimies ja suoranainen palvelukeskus. Hän ajoi lapset kouluun, mummot terveyskeskukseen, toi miehille pullot viinakaupasta ja jakoi postia yli 40 vuotta.”

Mikon isä, Jaakko Alatalo, antoi omalla esimerkillään pojalleen kunnon eväät elämään.

”Kun hän lopetti 70-vuotiaana, tulivat ihmiset kyynelsilmissä kiittämään tästä elämäntyöstä. Tein sitten tuon laulun, jossa sanotaan suurin piirtein, että jos puoleenkin pääsisin siitä elämäntyöstä, jonka isäni on tehnyt, niin saisin olla tyytyväinen.”

”Isäni sanoi aina minulle: Muista poika, että parhaan tyydytyksen saat, kun palvelet muita ihmisiä. Sitä tässä olen tavalla jos toisella pyrkinyt tekemään”, hän toteaa.

Mikko Alatalon äiti Anna-Liisa Alatalo oli myös aikalaisiinsa verrattuna edistyksellinen. Hän vei poikaansa Ouluun teatteriin, tutustutti taiteeseen ja kirjallisuuteen.

”Hän oli taitava ompelijatar. Kieltämättä niistä tuli välillä niin hienoja ja upeita vaatteita, että pienellä kylällä Alatalon poika naurettiin usein ulos – pois hienostelemasta”, Alatalo nauraa.

Äiti Anna-Liisa, Mikko ja isä Jaakko Alatalo lapsuuden Kiimingissä.

Suomi-tunnustuspalkinto

Tampereen Pispalassa asuva Alatalo on jo ”eläkkeellä”. Korona-aika otti hänelläkin koville, ”kalsarit jalassa kotona istuminen alkoi jo ottaa hermoon”, ja hän tuntee suurta sympatiaa nuorten muusikoiden ja taiteilijoiden puolesta. Omista pojistakin puolet ovat soittomiehiä.

”Enää ei tuloja tule levytyksistä, ja kun keikatkin loppuivat, ei monella ole ollut hurraamista”, hän sanoo.

”Onneksi uusi tukipaketti tuli juuri, toivottavasti ei liian myöhään.”

Kulttuuriministeriö myönsi vastikään Mikko Alatalolle Suomi-tunnustuspalkinnon.

”Se rahamäärä meni suoraan suuren cd-boxini julkaisukustannuksiin. Hyvä, että raha kiertää”, Alatalo naurahtaa.

”Toki olen otettu tästä tunnustuksesta”, hän lisää.

”Kuulin, että Kiiminkiseura esitti jokin aika sitten, että sinne paikallisen taksitolpan ympäristöön voitaisiin perustaa Alatalo-aukio. Mutta kuulema virkamies Oulusta oli sanonut, että aukioita perustetaan vain viisi vuotta kuolleina olleille ihmisille. Että odottakaapa vain, kyllä sitä kuollaan meilläkin!”, Mikko Alatalo nauraa ja miettii, olisiko ilman kuntaliitosta Alatalo-aukio jo Kiimingissä olemassa.

Nuoren miehen tutkivan journalistin ura sai jäädä, kun Mikko siirtyi hömppään. Häntä saa syyttää vaikkapa Sex Pistolsin tutustuttamisesta Suomen nuorisoon.

Liikenne lähellä sydäntä

Mikko Alatalo valittiin neljä kertaa Keskustan kansanedustajaksi Pirkanmaalta. Jo isoisänsä Matti Alatalo oli maalaisliittolainen.

”Minä siis kasvoin siinä kepulaisessa perinteessä, ja toki isänmurhaa piti jossakin vaiheessa tehdä ja kallistuin aatteissani himpun verran vasemmalle, mutta taistolainen en ollut koskaan”, hän sanoo.

Hän seuraa edelleen tarkkaan suomalaista politiikkaa ja päätöksentekoa.

Juice sanoi minulle aikoinaan, kun minusta oli tulossa senaattori, että ”Puhu ilimaseksi ja laskuta laulamisesta”. Nyt tässä siis on jälleen laulamisen aika, kun puhuminen on jäänyt vähemmälle.”

Ystävyys Juice Leskisen kanssa vaikutti Mikko Alatalon uraan monella tavalla. Tässä he ovat yhteiskiertuella vuonna 1975.

Eduskunnassa Alatalo sai läpi useita liikenteeseen liittyviä aloitteita, mutta edelleen siellä on kesken muutamia hänen sydäntään lähellään olevia hankkeita.

”Vaikka olen jäänyt jo pois politiikasta, niin kolmesta asiasta olen edelleen huolissani: maanteistä, pääradasta ja tekijänoikeuksista. Nyt pitäisi ehdottomasti saada sinne Tornioon asti 2 raidetta rakennettua. Neljä raidetta Tampereelle ja kaksi siitä eteenpäin”, hän huolehtii.

”Isoja EU-rahoja pitäisi osata hyödyntää meilläkin, kuten Ruotsin Botnia-radalla tehdään. Siten saisimme sinne pohjoiseenkin lisää elinvoimaa.”

Myös Euroopan kulttuuripääkaupunkikisastakin hän on perillä.

”En ota kantaa, kumman pitäisi voittaa, vaikka Tampereen joukoissa olen käynyt esiintymässäkin”, hän sanoo diplomaattisesti.

”Mutta AC Oulun puolia pidän varmasti”, hän naurahtaa. ”Oulun kuuluu olla voimakas jalkapallokaupunki, niin kuin voimisteluopettajamme Seppo Kilposen aikaan! Terveisiä muuten sinne Ouluun, se on aina ollut minulle rakas koulukaupunki.”

30.4. Yle TV2 kello 20: Mikko Alatalo – suomalainen reissupoika 70v., suora lähetys. Tähtivieraina muun muassa Harri Rinne, Anna Hanski, Maarit Hurmerinta, Mika Sundqvist, Tommi Liuhola ja Joel Hallikainen.