Halu auttaa ihmisiä johdatti hoitoalalle

Sirpa Långström opiskelee lähihoitajaksi OSAOn sosiaali- ja terveyspuolella suuntautumisenaan mielenterveys- ja päihdetyö. Parasta opinnoissa on ihmisten kohtaaminen.

Sirpa on viittä vaille valmis lähihoitaja, tavoitteenaan hänellä olisi valmistua syksyllä. Opinnot ovat rullanneet mukavasti perhearjen rinnalla. Hänelle ei kuitenkaan ollut aina selvää, että hän haluaa opiskelemaan, ja oman alan löytäminenkin oli onnekas sattuma. Sitä ennen hän ehti muun muassa perustaa perheen.

– Kävin vasta aikuisiällä peruskoulun loppuun. Siellä minut otettiin todella hyvin ja kannustavasti vastaan ja lopulta ohjattiin opinnoissa eteenpäin. Opiskelemaan lähtiessäni en edes tiennyt, mitä haluaisin tehdä. Tiesin vain, että haluan auttaa ihmisiä, Sirpa kertoo.

Kannustavat opettajat auttavat opintopolulla eteenpäin

Päätös alavalinnasta osoittautui oikeaksi opintojen edetessä. Nykyisen oppilaitoksensa OSAO:n opetushenkilökunta saa myös Sirpalta vuolaat kiitokset. Kannustava ilmapiiri on ollut tärkeä motivaatiotekijä jaksamisen kannalta. Aikuisiällä kouluttautumisen ja karttuneen elämänkokemuksen hän kokee enemmänkin etuna kuin hidasteena opintopolulla.

– Opettajat ovat huippuja, aivan 5/5. Heidän ansiostaan kiinnostukseni opiskelua ja tätä ammattia kohtaan on säilynyt ja kasvanut entisestään. Tämän ikäisenä on jo jalat maassa, rauhallisuutta ja malttia keskittyä tekemiseen paremmin, hän pohtii.

Käytännönläheinen opetus on sisältänyt myös paljon mieluisia työssäoppimisjaksoja. Välillä pääsee tekemään aktiivisesti hommia, toisinaan taas on tärkeintä ottaa rauhallisesti ja olla vain asiakkaille aidosti läsnä. Vaikka uuteen paikkaan meneminen ja työssäoppiminen sisältää tietyt haasteensa, niin Sirpa tietää aina antaneensa kaikkensa sataprosenttisesti.

– Harjoittelun jälkeen tiedän. että olen tehnyt kaiken täysillä ja olen ansainnut ihmisten luottamuksen. He ovat nähneet, että olen työssä täysillä mukana.

Toimeliaalle naiselle paikallaan pysyminen voi olla haastavaa. Malttia löytyy tarvittaessa, jos pitää esimerkiksi ottaa pelkällä läsnäololla kontaktia asiakkaisiin.

– Opiskelijana uuteen työssäoppimispaikkaan mennessä ei heti välttämättä osaa ihan kaikkea, ja se on minulle todella hankala paikka. Olen itselleni hurjan ankara ja ajattelen, että pitäisi heti osata kaikki. Silti olen aina heti ryhtynyt toimeen ja kysellyt, mitä voisin tehdä ja kuinka voin auttaa, hän kuvailee.

Tärkeintä on ammatin ihmisläheisyys. Ihmislähtöisessä työssä pärjää parhaiten, kun on itsekin asenteeltaan helposti lähestyttävä ja suhtautuu jokaiseen ihmiseen yksilönä.

– Parasta alallani on tietenkin se, kun saa auttaa ihmisiä. Omat elämänkokemukset ovat muovanneet niin, etten ylenkatso ketään. Yleensä ihmiset hoksaavat nopeasti, että minua voi lähestyä matalalla kynnyksellä, hän pohtii.

Tulevaisuuden haaveet siintävät oman alan töissä

Sirpa kokee, että opiskelemaan hakeutuminen oli yleisesti helppoa, eikä tuottanut sen kummempia haasteita. Myös tukea hakuprosessiin on hyvin saatavilla. Suurin haastaja löytyy omasta päästä.

– Kanssaopiskelijat ovat todella kannustavia eivätkä katso mitenkään eri lailla, en ole koskaan huomannut enkä hoksannut mitään semmoista. Koulukiusaamistaustan omaavana tuntoaistit ovat kuitenkin aika herkillä, hän kertoo.

Tulevaisuuteen Sirpa suhtautuu luottavaisesti. Ensisijaisesti hän haaveilee oman alan töistä, joissa omaa työkokemustaan pääsisi kunnolla kartuttamaan käytännön tekemisen kautta.

– Kun valmistun, niin haaveena olisi päästä semmoiseen työhön, missä saan auttaa ihmisiä. Toivon, että pääsen työhön, jossa voin kartuttaa ammattitaitoani kunnolla käytännön tekemisen kautta.

Myöskään jatko-opinnot eivät ole opiskeluista nauttivalle naiselle poissuljettu vaihtoehto.

– Eihän sitä tiedä, vaikka lähtisin vielä joskus opiskelemaan uudestaankin. Tieto on kiehtovaa, sen myötä olen oppinut entistä enemmän arvostamaan ihmisten ja ammattien erilaisuutta. Elämä ei ole niin yksinkertaista. Jokaisen ihmisen takana on heidän oma tarinansa, hän pohtii.

Sirpa rohkaisee kaikkia hakeutumaan opiskelujen ja töiden pariin. Myös omaa jälkikasvuaan hän kannustaa aktiivisesti tavoittelemaan omia unelmiaan.

– Itsekin aluksi luulin, ettei minusta ole siihen. Pidin itseäni liian tyhmänä. Jos minä pystyn, niin kyllä pystyvät kaikki muutkin. Kun vain löytää sen itselleen mieleisen ammatin, niin kyllä se siitä lähtee, hän tsemppaa.

Haastattelu on päättymässä, mutta määrätietoisella naisella on vielä sananen sanottavanaan.

– Mielestäni on sääli, jos ihminen viettää koko elämänsä vain neljän seinän sisällä hyödyntämättä omia lahjojaan. Jokaisella ihmisellä on annettavaa maailmalle ja yhteiskunnalle. Oman piirin ulkopuolellakin on paljon elämää – ulos vaan sieltä talosta ja tekemään sitä mistä tykkää, niin omat lahjatkin tulevat sen myötä esiin!