Joulurauha löytyy raatamatta

Mitä on paljon puhuttu joulurauha ja mitä se vaatii? Ruokaa notkuvan pöydän, kauniisti koristellun kodin ja sopuisan tunnelman läheisten kesken? Entä kun piparit jäävät leipomatta, koristeet ovat ruttaantuneet pussissa ja latautunut odotus purkautuu kinasteluun?

Oulun seurakuntien diakoniatyöntekijä Kari Rekilä toteaa jouluun liittyvän valtavasti kaupallisuuden luomia paineita. Varsinkin pienten lasten vanhemmat haluavat tehdä joulusta lapsilleen elämyksen.

–Konkreettiset jouluvalmistelut vievät voimia, mutta tunnetasolla mennään vielä lujempaa. Kun vanhempien pinna sitten paineiden seurauksena kiristyy, hermostuvat myös lapset.

Suorituskeskeisyyden sijaan Rekilä kaipaisi suomalaiseen jouluun etelän maista tuttua rentoutta. Kellon mukaan juoksemisen voisi unohtaa.

–Joulupukin vierailun voi joutua aikatauluttamaan, mutta onko kellonajalla muuten oikeasti merkitystä? Entä jos etenisimme lasten ehdoilla? hän kysyy.

Aivan helppoa joulun suorittamisesta luopuminen ei ole, diakoni myöntää. Häneltä se vei yhden sukupolven, sillä jouluun astui rauha ja rentous vasta omien lasten kasvettua aikuisiksi, lastenlasten myötä.

–Nyt yritänkin kysellä, miksi joulua pitää rakentaa niin kovasti.

Joulun alla voidaan sopia, mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä. Jokaisen joulun ei tarvitse olla samanlainen.

Entä jos joulurauhaa ei edes tavoittelisi?

Rauhan kokeminen yleensäkin on pastori Päivi Jussilan mukaan aina lahja. Se ei tule yrittämällä, päinvastoin. Mitä enemmän sitä tavoittelee, sitä kauemmas se karkaa.
Sen sijaan rauhan voi kokea pienissä hetkissä. Sen voi tavoittaa katsoessaan kuusessa roikkuvaa palloa, kuunnellessaan tuttua sävelmää tai vaikka lumisen maaston keskellä. Hetken, jolloin kaikki tuntuu vähäksi aikaa seisahtuvan. Usein tällaiseen kokemukseen tarvitaan jotain konkreettista.

–On hyvä olla jotain ulkoista, johon katse kiinnittyy tai korva tarttuu, se auttaa tarttumaan hetkeen. Joku voi löytää rauhan kuuntelemalla sisintään, mutta harvinaistahan se on.

Koko joulun ajan kestävästä rauhasta Tuiran seurakunnan kappalaisena työskentelevä Jussila ei edes haaveilisi. Kellon ympäri toimivassa yhteiskunnassa se voi olla mahdotonta, ehkä turhaakin.

Ihminen on tekevä olento ja moni tykkää touhuta myös jouluna.

Jo hetkeksi tavoitettu rauhan tunne on suuri asia, sanoo Jussila ja toteaa joulurauhan tavoittelussa pätevän saman ohjeen kuin elämässä yleensäkin.

–Ei pidä yrittää saada asioita tapahtumaan, vaan antaa niiden tapahtua. Asioita voi saavuttaa, kun niistä päästää irti. Rauhan tunnekin on lopulta yllätystä ja lahjaa. Se on armoa.